Tällaisen päivän jälkeen en ole aina varma olenko kone vai ihminen.
Tiedän, että kalenteri on täynnä aamusta iltaan.
1. Viikkopalaveri. Ei epäselvyyksiä. Nyt mennään eikä meinata. Pitäisi olla kone.
2. Palaveri tavaroiden vapaasta liikkumisesta. Viilamme artikloja. Juristin hommaa. Tunnen itseni koneeksi.
3. Palaveri lobbaamisesta. Tuntuu jo siltä, että toimistossani on pyörivä ovi. Olen takuulla kone.
4. Lounas parhaan kaverini kanssa, joka on työmatkalla Brysselissä. Hengähdystauko ja ravinto tekee hyvää. Tunnen itseni taas ihmiseksi.
5. Tapaaminen komission vastuuvapaudesta peruuntuu. Saan aikaa käydä läpi konetta, joskin vain hetken.
6. Die Zeit-lehden toimittaja tulee haastattelemaan protektionismista. Saan reflektoida rauhassa.
7. Taistellaan taas tavaroiden vapaan liikkumisen puolesta. Viilaminen jatkuu.
8. Luen erään puheluonnoksen, jota pitäisi kommentoida. En ehdi kommentoimaan. En ole mikään kone.
9. Siirryn perustustuslakivaliokuntaan. Kiivas keskustelu Euroopan parlamentin paikkajaosta. Tunteet nousevat pintaan.
10. Poliittisen ryhmämme keskustelu samaisesta aiheesta. Käymme läpi 200 muutosehdotusta. Tunteella.
Kello on jo paljon. Pelkään pahinta, eli että lapset ovat jo nukkumassa. Kiiruhdan kotiin. Valot ovat vielä päällä. Käperryn lukemaan satua. Tunnen itse taas ihmiseksi. En halua olla kone.
