Tänään se sitten julkaistiin: komission kauan odotettu raportti Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. Tulos oli odotettu: Turkin kanssa voidaan aloittaa neuvottelut, mutta jäsenyyteen on vielä pitkä matka.
Komission puheenjohtaja, entinen esimieheni, Romano Prodi esitteli raportin Euroopan parlamentille yhdessä toistaiseksi laajentumisesta vastaavan komissaari Günter Verheugenin kanssa. Keskustelu oli tunteellinen.
Ryhmämme puheenjohtaja Hans-Gert Pöttering suhtautui varauksellisesti neuvottelujen aloittamiseen. Hän sanoi, että ryhmässämme on eriäviä mielipiteitä asiasta, mutta selkeä enemmistö on hänen mielestään vastaan. En ole ihan vakuuttunut, että asia on näin. Olisi varmaan hyvä vähän laskeskella mielipiteitä jossain vaiheessa.
Sosialistiryhmän puheenjohtaja Schultz oli ehkä vähemmän varauksellinen, mutta kriittinen kuitenkin. Liberaaliryhmän Graham Watson oli selkeästi myönteisin neuvottelujen aloittamiselle.
Ryhmäjohtajat olivat yhtä mieltä siitä, että neuvotteluiden on oltava ”open-ended”, eli lopputulosta ei voi tässä vaiheessa ennakoida. Tämähän lienee aika selvä asia…
Kun puheenvuoroja kuunteli, jäi selvästi kuva, että harva oli lukenut varsinaisen raportin, tai itse asiassa raportit. Niitä on kolme: parisivuinen ehdotus, 16 liuskainen julkilausuma ja 186-sivuinen raportti Turkin kehityksestä kohti mahdollista EU-jäsenyyttä.
Itse luin nuo kaksi ensimmäistä asiakirjaa tarkkaan. Suosittelen niiden lukemista kaikille (raportit löytyvät osoitteesta http://europa.eu.int/comm/enlargement/report_2004/index.htm). Saa kyllä olla aika kovat lähteet jos haluaa kokonaisuudessaan tyrmätä komission ehdotukset. Jää jotenkin tunne, että monet tyrmäykset, esimerkiksi Saksassa, ovat puhtaasti sisäpoliittisia. Faktoihin ne eivät perustu.
Raporteissa komissio käy systemaattisesti läpi Turkin tilanteen. Komissio ehdottaa lähestymistapaa, joka tukeutuu kolmeen pilariin:
1. Autetaan Turkkia soveltamaan Kööpenhaminan kriteerejä (demokratia, oikeusvaltio, toimiva hallinto). 2. Seurataan jäsenyysehtojen täytäntöönpanoa. 3. Vahvistetaan poliittista ja kulttuurista vuoropuhelua.
Johtopäätös on, että neuvottelut voidaan aloittaa. Jäsenyydelle asetetaan kuitenkin tiukat reunaehdot, joiden turvin keskustelut voidaan ääritapauksessa katkaista.
Tässä vaiheessa on ensisijaisen tärkeää, että keskustelua Turkin jäsenyydestä käydään asialliselta pohjalta. Jäsenyyteen on vielä pitkä matka. Toivon, että jonain päivänä Turkista tulisi EU:n jäsen. Se olisi voitto demokratialle ja ihmisoikeuksille.
