Lapset nukkuvat. Päätteen äärellä. Rauhallista.
Itse asiassa nämä ryhmäkokousviikot ovat kaiken kaikkiaan kaikista työviikoista helpoimpia. Vauhdin voi pitkälti määritellä itse. Pakkokokouksia on oikeastaan vain muutama: tiistain työryhmäkokoukset ja keskiviikon ryhmäkokous. Muutoin aikaa voi hyvin käyttää lobbareiden tapaamiseen, rästitöiden hoitamiseen tai muuten vain koiruuksien keksimiseen.
Kun olin virkamies niin oli aina jaksoja, jolloin oli vähän rauhallisempaa. Suomen puheenjohtajakausi oli tästä toki poikkeus. Politiikassa on siinä mielessä erilaista, että rauhallista aikaa on harvemmin. Pitää ikään kuin olla valveilla koko ajan. Ryhmäkokousviikot ovat tästä rutiinista poikkeus.
Päivän kokouksissa oli yllättäen vielä ripaus kostohenkeä. Muutamat vaativat vielä unkarilaisen sosialistin (entinen kommunisti) Kovacsin päätä vadille. Mielestäni se menee nyt jo niin sanotusti ”överiksi”. Argumentti on, että koska Buttiglione ja Udre joutuivat eroamaan, niin silloin pitää myös erottaa Kovacs. Se on nyt vaan liian myöhäistä.
Ajautuisimme aika ihmeelliseen tilanteeseen. Kostoteoriassa konservatiivit olisivat siis valmiita kaatamaan Barroson komission Kovacsin takia. Siinä ammuttaisiin omaan nilkkaan. Kärsisimme melko varmasti toisen arvovaltatappion ja sen jälkeen Eurooppa-neuvosto vetäisi nopeasti johtopäätökset: konservatiivit kuuluvat vähemmistöön ja uuden enemmistön muodostaa sosialistien, liberaalien ja vihreiden koalitio. Tältä pohjalta rakennettaisiin uusi komissio. Se siitä kostoideasta.
Kaikki tietenkin muuttuu jos Kovacs mokaa jälleen kerran kuulemisensa. Viimeksi hän ei tiennyt mitään energiapolitiikasta. Hänen uuteen salkkuun kuuluu verotus ja tullit. Olen mukana sisämarkkinakomitean kuulemisessa. Jos hän epäonnistuu toistamiseen, niin tilanne on kiusallinen kaikille, koska silloin parlamentin on pakko vaatia hänen vaihtamista toistamiseen.
On taas todettava, että viikko politiikassa on pitkä aika. Sen aikana voi tapahtua ihan mitä vaan. Jopa Kovacs voi oppia tulli- ja verotuspolitiikan salat.
