Brysselissä on ”kesä”. Ulkona paistaa aurinko ja lämpöasteita on lähes 20. Söin kauden ensimmäisen terassilounaan Luxemburgin aukiolla, parlamentin katveessa. Lounaskaverina Henrik Hololei, virolaiskomissaari Siim Kallaksen kabinettipäällikkö. Henrik on vanha tuttu virkamiesajoilta. Lounaan teesi oli selkeä: EU:n ongelma on vanhat maat, ei uudet maat. Jos se uusista olisi kiinni niin vauhti olisi kovempi, ei vähiten palveluiden vapauttamisessa.

Pari päivää on taas menty tukka putkella kokouksesta toiseen. Pitää oikein luntata kalenterista niin että muistaa mitä tuli tehtyä. Meneeköhän välillä vähän liian lujaa…? Taitaa mennä.

Eilen edustin ryhmäämme budjetinvalvontavaliokunnan koordinaattorien kokouksessa. Kyseessä on kokous, jossa poliittiset ryhmät kertovat linjastaan. Siellä asiat sovitaan ikäänkuin etukäteen. Budjetinvalvontavaliokunta on värikäs, koska siellä istuu usein meppejä, joiden tavoitteena on mustamaalata unionia. Sehän ei tunnetusti ole vaikeata.

Eilen oli myös kolme valiokuntakokousta. Panostin aamulla budjetinvalvontaan ja iltapäivällä perustuslakivaliokuntaan. Jälkimmäinen junnaa juuri nyt paikoillaan. Käsittelemme lausuntoja ja mietintöjä, jotka eivät välttämättä maailmaa mullista. Perustuslain jälkeen valiokunnasta on vähän puhti poissa. Yksi tärkeä asia on kuitenkin tapetilla: EU:n uusi diplomaattikunta.

Siitä puhuimme tänään. Asia etenee vauhdikkaasti. Neuvoston puolella valmistellaan jo hallintoa, budjettia ja tehtäviä. Parlamentin valmistelut laahaavat perässä. Sain aiemmin käsiinin neuvoston valmistelupapereita (Brysselissä verkottuminen on kaiken a ja o). Kerroin niistä valiokunnalle ja sovimme, että pyydämme neuvostolta asiakirjat virallisesti. Katsotaan miten avoimuus pelaa.

Aamulla tapasin myös Viron parlamentin, eli Riikikogun valtuuskunnan. Valtuuskuntaa johti Viron entinen ulkoministeri Kristiina Ojuland. Keskustelimme EU:n haasteista ja parlamentin roolista. Kehuin myös Viron toimintaa EU:ssa. Olen menossa Riikikoguun puhumaan perustuslaista 30.5.

Palaveerasin tänään myös Inigo Mendez de Vigon (ryhmämme koordinaattori perustuslakivaliokunnassa) ja Elmar Brokin (ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja) kanssa. Pohdimme Ranskan kansanäänestystä. Olimme kaikki optimististia. Uskomme kyllä-puolen voittoon, vaikka viimeiset 17 mielipidemittausta ovat olleet negativisia. Tänään julkaistussa mielipidetiedustelussa 52% vastustaa ja 48% kannattaa perustuslakia.

Nyt ollaan jo vahvasti mielikuvien ja iskulauseiden tasolla. Ranskalaisia voi taivuttaa sopimuksen puoelle ainakin kolmella tavalla. Ensiksi on kerrottava, että perustuslain hylkääminen heikentää merkittävästi Ranskan vaikutusvaltaa EU:ssa. Toiseksi, että ei-puolen voitto merkitsee Yhdysvaltain maailmanpoliittisen hegemonian kasvua. Kolmanneksi, että sopimus laajentaa kansalaisoikeuksia koko EU:n alueella.

Tosiasia kuitenkin on, että ei Ranskassa enää edes kunnolla puhuta perustuslaista. Kansanäänestyksen teemat ovat jotain ihan muuta. Kyseessä on äänestys istuvasta hallituksesta ja presidentistä.

Iltapäivällä tapasin Keravan Kansalliset seniorit. Heidän vierailunsa oli osoitus siitä, että maailma on pieni paikka. Vuonna 1992 olin työharjoittelussa eräässä saksalaisessa paperitehtaassa kaverini Ilpo Halosen kanssa. Keravan porukassa oli mukana Ilpo Halosen isä. Ryhmä esitti hyviä kysymyksiä. Kaikkea Turkin EU-jäsenyyden ja EU:n väärinkäytösten väliltä.