Koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Huomenna julkaistaan EU 2005: Hikinen vuosi. Iltapäivällä meillä on myös puoluejohdon ja meppien perinteinen palaveri. Suunnitellaan mm. puheenjohtajuuskautta.

 

Viikonloppu meni leppoisasti. Suzannen sisko Debbie ja hänen tyttärensä olivat kylässä. Leikittiin puutarhassa, grillailtiin ja käytiin Paradisio-eläinpuistossa.

 

Eilen kylällämme (Genval, 20 km Brysselistä etelään) oli sähkökatkos. Se kesti lähes kuusi tuntia. Taas huomasi, miten avuttomaksi sitä itsensä tuntee ilman sähköä. Ei sentään tarvinnut hieroa tikkuja yhteen nuotion sytyttämiseksi.

 

Sunday Timesissa oli tänään juttu vodkadirektiivistä. Toimittaja Nicky Smith soitti asiasta perjantaina. Puolustin vodkantuottajamaiden kantaa. Totesin, että taustalla on kaksi asiaa: kultturiperinne ja taloudelliset intressit.

 

Noin 70 prosenttia EU-vodkasta tuotetaan ja kulutetaan kuudessa maassa: Baltit, Puola, Ruotsi ja Suomi. ”Vodkavyöhykkeen” näkökulmasta oikeata vodkaa tehdään joko perunasta tai viljasta. Emme ole estämässä maita, jotka haluavat tehdä viinaa myös rypäleistä tai sokerijuurikkaista. Siitä vaan, mutta ei sitä vodkaksi pidä kutsua.

 

Jutussa totesin, että emme saarnaa skoteille, että oikeata viskiä voi tehdä ihan mistä tahansa. Juttu oli mielestäni ihan tyylikäs.

 

BBC soitti iltapäivällä. Kyselivät näkemyksiä tuon lehtijutun pohjalta ja toivoivat suoraan radiohaastatteluun. Valitettavasti en voinut osallistua, koska se on käynnissä juuri nyt. Lentokoneesta kun ei voi vielä kännykällä soitella.

 

Lentomatkan aikana olen selaillut uutta kirja ja hahmotellut noin suunnilleen, mitä sanon huomenna. Uuden kirjan hypistelyssä on aina oma hohtonsa. Se tuntuu hyvältä.