Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat eilen hyväksyneet kilpailukykysopimuksen. Yli vuoden kestänyt neuvotteluprosessi on nyt maalissa. Sopimuksen astuminen voimaan edellyttää, että myös Metalliliitto on siinä mukana. Metalliliiton valtuusto päättää asiasta ensi viikon perjantaina. Prosessi on edennyt natisten, eikä siitä kannata jakaa tyylipisteitä, mutta tuloksia syntyy ja tavoitteissa päästään eteenpäin.

Kilpailukykysopimuksen tarkoitus on parantaa Suomen kilpailukykyä ja alentaa työllistämisen kustannuksia. Työnantajamaksujen alentaminen ja toisaalta työajan pidentäminen alentavat yksikkötyökustannusta, eli yhden teetetyn työtunnin kustannusta työnantajalle.

Kilpailukykysopimus tarkoittaa 24 tunnin eli karkeasti 1,5 prosentin pidennystä työaikaan. Kun työnantajamaksujen kevennys huomioidaan, niin sopimus alentaa yksikkötyökustannuksia 3,7 prosentilla. Palkkojen nollaratkaisu huomioiden sopimus alentaa yksikkötyökustannuksia yhteensä 4,2 prosentilla v. 2019 suhteessa VM:n perusuraan.

Kilpailukykysopimuksessa työnantajien sairausvakuutusmaksua, työttömyysvakuutusmaksua ja työeläkevakuutusmaksua alennetaan. Yksityisten sektorin työnantajien maksutaakka kevenee verovaikutus huomioiden noin 1,4 miljardilla eurolla. Tämä on mittaluokaltaan massiivinen kevennys.

Kilpailukykysopimus alentaa Suomen kokonaisveroastetta. Tämä on oikea suunta ja jo hallitusohjelmassa sovimme, ettei kokonaisveroaste voi tällä vaalikaudella nousta.

Hallitusohjelmassa on sovittu myös, ettei kenenkään työn verotus kiristy. Kokoomus aikoo pitää tästä periaatteesta kiinni. Maksujen siirtäminen työnantajilta työntekijöille uhkaa kuitenkin heikentää palkansaajien ostovoimaa. Tämän haluamme estää. Hallituksen lupaama veroporkkana riittäisi estämään palkansaajien verotuksen kiristymisen, ehkä jopa verotuksen pieneen keventymiseen vuonna 2017.

Veronkevennykset päätettiin kohdistaa tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin, maksukorotusten suhteessa. Tämä on tärkeää, jotta kenenkään työn verotus ei kiristy. Kilpailukykysopimus ei leikkaa eläkeläisten ostovoimaa. Hallituksen veroporkkana keventää kuitenkin eläkeläistenkin verotusta.

Hallitus pyrkii myös vuosien 2018 ja 2019 osalta siihen, ettei palkansaajien verotus millään tulotasolla kiristy. Tässä arvioinnissa otetaan myönteisenä seikkana huomioon, mikäli kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle jättäytyneillä aloilla tehdään kilpailukykysopimuksen mukaisia työmarkkinaratkaisuja sekä mikäli syksyn 2017 liittokierros on maltillinen ja kilpailukykyä vahvistava.

Kilpailukykysopimuksen tärkein tavoite on parantaa Suomen viennin kilpailukykyä. Suomi on viimeisen kymmenen vuoden aikana menettänyt kilpailukykyään suhteessa Ruotsiin, Saksaan ja muuhun euroalueeseen. Suomen vienti laahaa edelleen alle finanssikriisiä edeltävän tason.

Paljonko Suomen kilpailukyvyn pitäisi parantua, jotta Suomi pärjäisi kilpailussa ja vienti saataisiin vetämään? Kilpailukyvyn parantamisen tarve on noin 10-15 prosenttia. Tämä on paitsi VM:n, myös monien ekonomistien arvio.

Kilpailukykysopimuksen vaikutus, siis 4,2 prosenttia on aimo harppaus eteenpäin, mutta ei vielä riitä kuromaan umpeen Suomen takamatkaa kilpailukyvyssä. Kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavia palkkaratkaisuja on jatkettava myös syksyn 2017 liittokierroksella.

Kilpailukykysopimus on sisäinen devalvaatio, joka on ainutkertainen Suomen historiassa. Ulkoisista devalvaatioista, siis markan kurssin leikkaamisesta meillä on enemmänkin kokemusta. Nyt Suomi on euron jäsen, eikä ulkoinen devalvaatio enää ole työkalupakissamme. Jos hintakilpailukyky menetetään, niin sen korjaaminen edellyttää sisäistä devalvaatiota.

Kilpailukykysopimuksen synnyttämiseen liittynyt prosessi osoittaa, että yksikkötyökustannusten leikkaaminen keskitetyllä työmarkkinaratkaisulla ei ole käytännöllinen tapa kilpailukyvyn palauttamiseen. Tässä on taas yksi syy, miksi paikallisen sopimisen edistäminen on tärkeää. Kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää joustavammin yritysten omiin tilanteisiin sopivia ratkaisuja. Yritykset yhdessä henkilöstönsä kanssa pystyvät löytämään ja sopimaan työllisyyden, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kannalta viisaat ratkaisut.

Kun kilpailukykysopimuksen myötä työllistämisen kustannus alenee, niin työllisyys paranee. VM arvioi, että kilpailukykysopimus vahvistaisi työllisyyttä noin 35 000 hengellä. Tämä on kolmannes hallituksen koko vaalikauden 110 000 työpaikan tavoitteesta.

Hallituksen työ on kesken. Juuri eilen luottoluokittaja Moody’s ilmoitti laskevansa Suomen luottoluokitusta yhdellä pykälällä Aaa:sta Aa1:een. Perusteetkaan eivät yllätä: Suomen heikko talouskasvu ja julkisen velan kasvu. Edellisen kerran Suomi on ollut ilman yhtään kolmen A:n reittausta vuonna 1998, Lipposen hallituksen aikoihin.

Siksikin hallituksen on pidettävä ohjelmastaan kiinni. Julkisen talouden nyörit on pidettävä tiukalla. Samalla on tehtävä rohkeita uudistuksia, joilla Suomeen saadaan kasvua ja työpaikkoja. Tätä hallitusohjelman työllisyystavoite meiltä myös edellyttää.

Hallituksen seuraava päätöksenteon paikka on budjettiriihessä. Tulen itse viemään riiheen esityksen verotuksen kasvupaketista. Sen osana ovat ainakin ansiotuloveron kevennys sekä yrittäjävähennys, kotitalousvähennyksen korotus, maksuperusteinen arvonlisävero ja yritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen. Nämäkään toimet eivät yksin riitä, vaan budjettiriihen on oltava työllisyysriihi, jossa mennään reippaasti eteenpäin kohti hallituksen 72 prosentin työllisyystavoitetta.

Twitter

Facebook