Sanoinkuvaamaton tunne. Saimme 115 225 ääntä! En vieläkään voi uskoa tätä todeksi.

Päivä oli rauhallinen. Söimme lounasta perheen parissa. Iltapäivällä kävimme Siirin synttäreillä. Niiden jälkeen otimme perhenokoset.

Ilta ja yö ovat yhtä sumua. Halauksia, pusuja, kättelyitä, salamavaloja, TV-kameroita, onnen kyyneleitä ja hurraahuutoja. Tunteita laidasta laitaan.

Parasta oli, että sain olla perheen ja tiimin kanssa, kun tulos julkistettiin. En lähde tässä erikseen kaikkia kiittelemään, koska muuten tämä päiväkirjamerkintä olisi vain pitkä nimiluettelo.

Haluaisin kuitenkin mainita yhden henkilön, jonka unohdin eilisessä kiitospuheessani, eli Susanna Ikosen. Hän oli myös yksi kampanjan tähdistä, todellinen helmi.

Koko tiimimme oli poikkeuksellinen. En ole koskaan kokenut vastaavaa tiimihenkeä, ja olen sentään nuorena pelannut HIFK:ssa kiekkoa… Haluan pitää porukan kasassa. Tämän parempaa tiimiä ei ole.

Oli myös kiva nähdä lapsuuden kavereita vaalivalvojaisissa. Kimi, Jonne, Karine ja Jusa olivat tulleet Ruotsista saakka juhlimaan.

Juuri nyt elämä on ihan sekaisin ja puhti on poissa. Olo on samalla kertaa onnellinen ja tyhjä. Yksi urakka on ohi ja toinen alkaa kohta. Ei muuta kuin täyttä höyryä eteenpäin.