Julkistimme iltapäivällä Suomen Kiina-toimintaohjelman, joka on ensimmäinen laatuaan. Lähettiläs Huang Xing oli mukana. Tulemme erinomaisesti juttuun.
Vas. suurlähettiläs Huang Xing ja ulkoministeriön Amerikan ja Aasian osastopäällikkö Elina Kalkku (kuva: Raino Heinonen)
Kiinan kasvanutta merkitys ei tänä päivänä kiistä kukaan. Suomen toimintaohjelman löydätte tästä. Kommentteja?
Kiinnitin tänään huomiota myös Israel-asekauppoja koskevaan kirjoitteluun, mm. Uutispäivä Demarissa. Väitteiden mukaanhan Suomi olisi jonkinlainen asekaupan suurvalta Israelin kanssa. Ministeriöiden väitetään pitävän asekauppaa puhtaana ?bisneksenä ilman politiikkaa?.
Tässä keskustelussa on hyvä muistaa muutama tosiasia. Ensinnäkin Suomi noudattaa tarkasti YK:n tai Etyjin asevientikieltoja sekä EU:n asevientiä koskevia käytännesääntöjä. Pelaaminen kansainvälisten pelisääntöjen mukaan on ollut ja on jatkossakin itsestäänselvyys. Siitä pidämme kiinni.
Toiseksi: Suomi noudattaa erityistä varovaisuutta Israeliin kohdistuvan puolustustarvikeviennin osalta. Nykyhallitus on lisäksi vetänyt entistäkin pidättyvämpää linjaa. Vuonna 2007 luvitetun varsinaisen vientimme arvo oli 45 EUR! Viimeisen kahden vuoden aikanakin puhutaan tuhansista euroista, ei miljoonista.
Väliaikaisia vientilupia on myönnetty näyttely- ja testauskäyttöön, mutta nämä tuotteet palautuvat lopulta Suomeen. Osa vientitilastoista selittyy myös Suomen aikaisemmin ostaman materiaalin lähettämisellä huoltoon.
Entä tuonti Israelista? Myös se on viime vuosina ollut vähäistä. Vuonna 2009 hankittiin 17 miljoonan arvosta radioita. Kyseessä oli jatkohankinta vuosina 2000 ja 2002 tehdyille ostoille. Edellisten hallitusten aikana Suomi päätti panssarintorjuntaohjusten ja rannikko-ohjusten hankinnoista Saksasta, joissa oli mukana israelilaista osasuunnittelua. Nämä hankkeet ovat jo päättyneet.
Lyhyemmin sanottuna: Suomi toimii puolustusmateriaalikaupassa Israelin kanssa pidättyvästi ja kv-sääntöjen mukaan.
