Vihdoin rauhallinen viikonloppu. En lopulta mahtunut huipparivaltuuskuntaamme, ja ehkä parempi niin. Nyt saimme pitkästä aikaa viettää kunnon perheviikonlopun. Kävimme ostoksilla, lounaalla ja jumpassa. Onko maskuliniteettini vaarassa jos myönnän, että saan kicksejä shoppailusta? Ehkä.
Suzanne oli eilen Joen polttareissa ja minä kotona Oliverin ja Emilien kanssa. Oliver päätti olla kiltti ja nukahti heti Suzannen lähdettyä. Peuhasimme Emilien kanssa koko illan. Hollannin ja Tshekin välinen ottelu jäi väliin. Yritin kyllä kertoa Emilielle, että van Nistelrooy on yksi maailman parhaista kärjistä, mutta se ei näyttänyt auttavan. Piti vain leikkiä legoilla ja lukea kirjoja.
HVK-neuvottelut saatiin vihdoin päätökseen. Mielestäni lopputulos on hyvä. Kirjoitin aiheesta tänään kolumnin Apu-lehteen. Argumenttini on, että nyt on pitkästä aikaa aihetta EU-optimismiin.
Euro on voimissaan, laajentuminen onnistunut ja uusi sopimus lähtee ratifiointikierrokselle. Nyt edessä on neljä haastetta: perustuslaillisen sopimuksen hyväksyminen kaikissa maissa, EU:n budjettiraamit vuosille 2007-13, Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen ja unionin yhteinen puolustus. Savottaa siis riittää.
Viikon aikana harkitsin vielä valiokuntakuvioita ja päädyin siihen, että yritän saada kakkoseksi teollisuutta, tutkimusta ja kilpailukykyä käsittelevän valiokunnan. On saatava lainsäädäntötyötä vyön alle. Katsotaan onnistuuko.
Olen vasta viikonlopun aikana ehtinyt vastailla kaikkiin onnittelusähköposteihin. Niitä oli loppujen lopuksi yli 500. Joka ikisestä olen kiitollinen ja jokaiseen haluan vastata. Sähköposteja tulee edelleen paljon. Toivottavasti vastaanottajat eivät pahastu pienestä viiveestä.
Olen muuten tainnut saada sen manipuloituja kuvia sisältävän kotisivun tiedoksi jo lähes sadalta henkilöltä. Sieltä näyttää tulevan aina vaan parempia kuvakokonaisuuksia.
Monet viestien lähettäjät toivovat, että jatkan tiimikirjeiden lähettämistä. Sen aion ilman muuta tehdä. En ole vielä varma missä muodossa ja miten usein. Riippuu siitä aloitanko lyhyen viikkokirjeperinteen vai kirjoitanko pidempiä kirjeitä kerran tai kaksi kuussa.
Perjantaikierrosten lisäksi aion jatkaa aktiivista kolumnien kirjoittamista. Näillä näkymin kirjoitan neljää vakiokolumnia. Ilmoitan lehdet myöhemmin kunhan saamme kaikki käytännönasiat kuntoon. Jatkan myös päiväkirjan kirjoittamista noin 3-6 kertaa viikossa. Tästä on tullut antoisa tapa pitää kirjaa omista menemisistä ja samalla kertoa EU-asioista. Toivottavasti päiväkirjasta on lukijallekin hyötyä.
Kesän aikana pistämme myös kotisivut uuteen järjestykseen siten, että sieltä on helpompi seurata ajankohtaisia asioita EU-parlamentissa.
