Otin kantaa lauantain Iltalehdessä valtiosihteerijärjestelmään. Mukava huomata, että haastattelusta on virinnyt laadukas ja aktiivinen keskustelu.
Viime päivien keskustelusta voi vetää muutaman nopean johtopäätöksen:
1. Nykyjärjestelmällä ei ole montaa puolustajaa.
2. Parannusehdotuksia on erilaisia, suurin osa nykytilaa selkeämpiä
3. Aina löytyy muutama keskustelija, jotka ymmärtävät tahallaan väärin. Vrt. puheet ministerien määrän kaksinkertaistamisesta. 15+15 taitaa olla vähemmän kuin 20+13.
Suomeen perustettiin valtiosihteereiden virat vuonna 2005. Ministerit valitsevat valtiosihteerit toimikausikseen, ja he edustavat samaa puoluetta kuin ministeri. Tehtävä on yksinkertaistettuna edistää hallitusohjelman toteuttamista, ohjata asioiden valmistelua ministeriössä ja edustaa ministeriä. Valtiosihteeri ei ole hallituksen jäsen, eikä voi sijaistaa ministeriä virallisissa yhteyksissä. Nykyisessä hallituksessa on 13 valtiosihteeriä – kaikki omien alojensa ammattilaisia.
Käytännössä valtiosihteereistä on tullut eräänlaisia ministerin, virkamiesjohtajan ja erityisavustajan välimuotoja, jotka toimivat ilman parlamentaarista luottamusta. Tämä ei mielestäni sovi demokratian periaatteisiin. Samalla valtiosihteerien ja virkakuntaa johtavien kansliapäällikköjen suhde on jäänyt vaihtelevaksi.
Ehdotin viikonloppuna valtiosihteerien korvaamista varaministereillä. Varaministeri olisi täysivaltainen ministerin sijainen ja vastuussa toimistaan eduskunnalle. Varaministerit valittaisiin pääsääntöisesti kansanedustajien joukosta niin kuin ministerit nykyäänkin. Samalla voitaisiin varsinaisia ministerisalkkuja karsia nykyisestä 20:stä.
Arvostamani kollega Erkki Tuomioja ehdotti blogissaan varaministerien sijaan ns. Ruotsin mallia, jossa poliittiset valtiosihteerit toimivat ministeriöiden kansliapäälliköinä. Näinhän meillä toimii valtioneuvoston kanslia. Hallinnosta vastaa tällöin pysyvä virkamies. Mallissa on paljon hyvää, mutta se olisi haasteellinen kuuden puolueen hallituksessa, jossa samassa ministeriössä voi olla kolmenkin puolueen ministereitä.
Asiaan liittyy paljon avoimia kysymyksiä. Professori Matti Wiberg peräänkuulutti aivan oikein kunnon tutkimusta valtiosihteerijärjestelmästä ennen ratkaisuja. Maalina tulisi minusta olla vuoden 2015 hallitusneuvottelut. Niissä olisi tehtävä selvä ratkaisu: halutaanko, että valtiosihteerit toimivat ensisijaisesti poliittisella vastuulla vai virkavastuulla?
P.S.
Erkki Tuomioja arvioi varaministereitä neuvostoaikaiseksi ratkaisuksi. Oma poliittinen urani on sen verran lyhyt, että Neuvostoliiton sijaan vertailen poliittista järjestelmäämme muihin eurooppalaisiin maihin.
Alla muutama poiminta:
Alankomaissa valtiosihteerien asema on selvästi vahvempi kuin Suomessa. Valtiosihteerit toimivat parlamentin luottamuksen varassa. Valtiosihteerinimitykset sovitaan hallitusneuvotteluissa ministeripaikkojen tapaan. Käytännössä kyse on siis vara-/apulaisministereistä. Useimmiten valtiosihteerit edustavat eri puoluetta kuin saman ministeriön ministeri. Valtiosihteerillä on itsenäinen vastuu toimialastaan, mutta kokonaisvastuu ministeriöstä säilyy ministerillä. Valtiosihteeri ja osallistuu valtioneuvoston kokouksiin ainoastaan kun hänen oma tehtäväkenttänsä on esillä tai ministeriä sijaistaessaan. Nykyhallituksessa ministeriöitä on 11, ministereitä 13 ja valtiosihteereitä 7. EU:n neuvostossa valtiosihteerit voivat edustaa Alankomaita äänivaltaisina.
Espanjassa on poliittisia valtiosihteereitä, jotka toimivat käytännössä junioriministereinä. He edustavat samaa puoluetta kuin ministerit, ja osa on kansanedustajia. Ministeriön ministerillä on keskeinen rooli nimityksessä.
Irlannissa vara-/apulaisministerit kulkevat nimellä Minister of State. Apulaisministerit ovat täysiverisiä poliitikkoja, usein hallituspuolueiden nuorempia kykyjä ja kansanedustajia. Yleensä apulaisministeri tulee eri puolueesta kuin varsinainen ministeri. Poliittisia valtiosihteereitä ei ole.
Italiassa keskeisillä ministereillä on sekä varaministereitä että valtiosihteerejä. Nimitykset tehdään samassa yhteydessä kuin hallituksen ministerisalkkujen jako. Osa on kansanedustajia.
Ranskassa ns. kakkosministerit (ministre délégué) kuuluvat myös hallitukseen. He osallistuvat valtioneuvoston kokouksiin kuitenkin vain, mikäli käsiteltävä asia koskee heidän vastuualuettaan. EU:n neuvostossa he edustavat Ranskaa tavallisten ministerien lailla. Valtiosihteerit korvattiin ”kakkosministereillä” Ranskassa toukokuussa 2012.
Saksassa on ns. kakkosministereitä (Staatminister) liittokanslerin virastossa ja ulkoministeriössä. Muissa ministeriöissä on poliittiset valtiosihteerit (Parlamentarische Staatssekretär). He voivat edustaa ministeriä liittopäivien kuulemisissa, mutta eivät EU?tasolla.
Tanskassa varaministereitä tai poliittisia valtiosihteereitä ei ole lainkaan.
