Takana rauhallinen perheviikonloppu. Tuli taas tarpeeseen.
Tänään sain parin tunnin lastenhoitovapautuksen, kun Emilie oli kavereiden synttäreillä ja Oliver Suzannen työpaikan joulujuhlissa.
Sain puristettua kolumnipohjan ja lopun ajasta kulutin lempipuuhaani, eli nettisurffailuun.
Eksyin taas Aki Pasinpoika Riihilahden kotisivuille www.akiriihilahti.com. Niillä kannattaa aina käydä. Tulee hyvälle tuulelle.
Aki on loistava kirjoittaja. Hänen pakinansa The Times-lehdessä olivat helmiä. Sama tyyli on jatkunut Iltalehden kolumneissa. Huumorilla höystettyä asiaa. Loistavia kielikuvia.
Viimeisimmästä kolumnista jäi jännitysmomentti päälle. Emme vielä tiedä, miten saksalaisen sairaalan hoitsu vastasi kysyntään. Tarjontaakin näytti olleen.
Jossain vaiheessa mietin oliko tuo Akin siirtyminen putkimiesten luvatusta maasta viiksekkäiden takatukkien pyhättöön hyvä juttu. Kyllä se näyttää olleen.
Eikä vain siksi, että Akilta poistettiin pohkeesta lihas, joka oli syypää moneen loukkaantumiseen. Vastaisuudessa hän voi siis juosta yhtä rennon näköisesti kuin Hannu Tihinen…
Ymmärsin oikeastaan vasta tänään, miksi hän siirtyi Crystal Palacesta Kaiserslauteniin. Aki ilmoittaa kotisivuillaan harrastuksekseen ”pyrkimisen maailman dominaatioon”. Tämän jalon tavoitteen saavuttaminen edellyttää tietenkin, että pelaa ”Keisari”-joukkueessa.
Käy ihmeessä kurkkaamassa Akin kotisivuja. Hänellä on muuten vielä pahempia poseerauskuvia kuin allekirjoittaneella… Onneksi kumpikaan ei ota itseään tosissaan.
PS. Maailma on pieni paikka. Sain äsken faijalta tekstarin. Hän on äidin kanssa Espanjassa ja sattui samaan ravintolaan Apu-lehden Petri Mularin vanhempien kanssa. Petri on loistava kuvaaja, joka sai meikäläisenkin näyttämään siedettävältä Strasbourgin käytävillä.
