Vietin päivän EU:n kauppaministerikokouksessa, joka antoi taas uskoa tulevaisuuteen. Kaupan vapauttamisessa edettiin monella rintamalla, mikä on hyvä uutinen Suomelle. Tarvitsemme aina vaan kipeämmin uutta kasvua, ja Euroopassa kasvun luomisessa on vain kolme kanavaa: rakenneuudistukset, sisämarkkinat ja vapaakauppa. Vaikka vapaakauppaa ajetaan Euroopassa retorisella tasolla, vapaakauppaneuvotteluissa ajaudutaan herkästi kansallisten herkkyyksien äärelle. Euroopan tulisi kuitenkin uskottavuutensa vuoksi toimia niin kuin se opettaa.
Kun monenkeskiset kauppaneuvottelut ovat pitkälti jäissä, muodostavat EU:n vapaakauppaneuvottelut hyödyllisen vaihtoehdon. Niillä päästään useimmiten Maailman kauppajärjestössä (WTO) tehtyjä sitoumuksia pidemmälle.
Kokouksen kohokohta oli EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta koskevien neuvotteluvaltuuksien hyväksyminen. Japani on EU:n strateginen kumppani, joka sitoutuu kanssamme yhteisiin arvioihin ja tekee kanssamme laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Siksi on luonnollista, että vapautamme myös kauppamme Japanin kanssa.
Kanadan kanssa käytävissä vapaakauppaneuvotteluissa ollaan jo pitkällä, ja toivoin omassa puheenvuorossani, että neuvottelut voidaan päättää mahdollisimman pian. Kanada-sopimus on EU:n kauppapolitiikan happotesti, joka luo hyödyllisen ennakkotapauksen Yhdysvaltojen kanssa käytäviä kauppaneuvotteluja varten. Suomi toivoo erityisesti, että sopimus luo vahvan investointisuojan.
Myös EU-Singapore-vapaakauppaneuvotteluissa lähestytään loppusuoraa. Ne puolestaan luovat pohjan muille vapaakauppaneuvotteluille Aasian ja Tyynenmeren alueella. Singapore-sopimuksen hyödyt liittyvät erityisesti palvelukauppaan, teollis- ja tekijänoikeuksiin sekä sääntelyn läpinäkyvyyteen.
Kauppaneuvosto sopi noin vuosi sitten, että kaupan vapauttamiseen pyritään myös Eteläisen Välimeren alueen maiden kanssa. Se on erityisen tärkeää nyt, kun nämä maat käyvät läpi syvällisiä yhteiskunnallisia muutoksia. Todettiin, että nopeimmin edistystä on saavutettavissa Marokon ja Tunisian kanssa.
Venäjästä keskustelimme lounaalla. Venäjän WTO-jäsenyyden toimeenpano nousi odotetusti tärkeimmäksi lähiajan haasteeksi. Venäjää on kaikin tavoin kannustettava toimimaan WTO-velvoitteidensa mukaisesti. Korostin erityisesti ratkaisun tarvetta Suomelle tärkeissä paperi- ja kartonkituotteiden tulleissa ja havupuun vientitulleja koskevissa tariffikiintiöissä. Olen niiden osalta pitänyt jo pidempään tiiviisti yhteyttä sekä Euroopan komissioon että venäläisiin.
Myös Kiina oli lounasaihe. Totesimme, että EU:n tulee hyödyntää Kiinan johtajavaihdoksen luoma liikevoima. Siihen tulee toivottavasti liittymään EU:n ja Kiinan välisen sopimusverkoston vahvistaminen.
Tuottoisa päivä sekä Suomelle että Euroopalle.
