Tänään oli enemmän virtaa kuin eilen. Hyvin nukuttu yö ja aamulenkki tekivät tehtävänsä. Strasbourgin viikko vaatii hyviä yöunia ja kuntoilua.
Jushtshenkon puhe oli tänään täysistunnon päätapahtuma. Hän piti vahvan puheenvuoron eurooppalaisen Ukrainan puolesta. Justshenko käyttää viisaasti tilannetta hyväkseen ja liputtaa Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyden puolesta. Kannatan Ukrainan jäsenyyttä pitkällä aikavälillä, mutta juuri nyt ei pidä antaa mitään lupauksia.
Aamulla puhuin Bryggen opiskelijoille. He olivat Strasbourgissa perinteisellä tutustumismatkalla. Olin itse samalla keikalla vuonna 1994. Tapasin opiskelijat klo. 9.00. He olivat yllättävän virkeitä, vaikka edellinen ilta oli kuuleman mukaan venynyt aika pitkään.
Iltapäivällä osallistuin Ranskan television väittelyohjelmaan. Aiheena naisten ja miesten tasa-arvo Euroopassa. Edustin liberaalia pohjoismaista linjaa ja sain kannatusta. Välillä kuitenkin tuntui siltä, että en saanut ilmaistua asiaani tarpeeksi selkeästi. Pitää viilata kieltä.
Päivän mittaan olin myös kahdessa kokouksessa, joissa käsiteltiin perustuslakia. Sain käsiini mielenkiintoisen paperin, jonka oli laatinut ryhmä, joka seuraa kansanäänestyksiä eri EU-maissa. Paperissa annetaan ennakoidaan lopputuloksia seuraavin luvuin: Alankomaat (55/45), Ranska (55/45), Luxemburg (75/25), Tanska (60/40), Portugal (75/25), Puola (55/45), Irlanti (60/40), Tsekki (60/40) ja Britannia (45/55).
Luvut perustuvat perustuvat ”kyllä-ei” trendeihin. En tiedä millä mittareilla ne on mitattu, mutta voinee olettaa, että ne antavat jonkinlaista osviittaa. Tsekin kohdalla en kuitenkaan olisi noin optimistinen. Presidentti Klaus vastustaa perustuslakia, ja hallitus on kriisissä. Siinä ei paljon ”kyllä”-kampanjan ääni kuulu.
