29 päivää vaaleihin ja 18 ennakkoäänestykseen. Istun koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Nyt on aikaa kirjoittaa. Pahoittelen siis jo etukäteen pitkää päiväkirjamerkintää.

Kaksi ensimmäistä kampanjaviikkoa ovat takana. Edessä on vielä neljä viikkoa kovaa työtä.

Ensimmäisen kahden viikon aikana pidin lähes 50 tilaisuutta 13 eri paikkakunnalla (Helsinki, Vantaa, Espoo, Kajaani, Kouvola, Jyväskylä, Kokemäki, Forssa, Hyvinkää, Lohja, Vihti, Tampere ja Nokia).

Oli torikäyntejä, luentoja, paneeleita, kahvitilaisuuksia, palavereita, haastatteluja, baarikäyntejä ja kampanjan avaus. Vauhdikas alku.

Kampanjan loppuvaihe on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisen kahden viikon aikana teimme pohjatyön. Seuraavan kahden viikon aikana jatkamme kiertämistä ja yritämme lisätä näkyvyyttä entisestään. Meillä on esimerkiksi loistava kahden päivän ohjelma Lappeenrannassa ja Imatralla Riitta Uosukaisen kanssa. Viimeisen kahden viikon aikana keskitymme suuriin kaupunkeihin ja käymme tietenkin Seinäjoella puoluekokouksessa.

Viimeisen vuoden aikana olen kiertänyt Suomea ahkerasti (mm. Rovaniemi, Oulu, Tampere, Turku, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Vammala, Kotka ja Kouvola), mutta jatkuvaa kampanjaa en ole tehnyt.

En tiennyt millaista päivittäinen kampanjointi on. Nyt tiedän ja niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin: pidän siitä! Kampanjointi on toki raskasta. Lähden usein kotoa jo ennen kello seitsemää. Kotiin palaan vasta iltamyöhään.

Kirsi varoitti ohjelmamme raskaudesta, mutta ei se ainakaan vielä ole kaikkia voimia vienyt. Onneksi olen käynyt lenkillä joka toinen päivä.

Kuiva kampanja on myös ollut jaksamisen elinehto. Myönnettäköön, että huomisen vapaapäivän johdosta siemailen parhaillaan Finnairin tarjoamaa valkkaria… ja hyvältä maistuu.

Kahden viikon kuluttua minun pitää kuulemma olla ihan rikki. Siinä vaiheessa pitää ohjeiden mukaan käydä tapaamassa Ben Zyskowiczia, jolta saa lisävoimia. Katsotaan onko terapia tarpeen.

Olen ollut erittäin otettu saamastani vastaanotosta. Olen oikeastaan kohdannut viittä erilaista äänestäjätyyppiä.

On niitä, jotka tulevat spontaanisti kiittelemään, että olen asettunut ehdolle ja lupaavat antaa äänensä. Toinen ryhmä (ja samalla ehkä huolestuttavin) sanoo, että läpimenoni on varma ja siksi minua ei tarvitse äänestää.

Kolmanneksi on niitä, jotka haluavat tietää miksi minua pitäisi äänestää. Monet sanovat myös suoraan, että heillä on jo oma ehdokas tai että minua he eivät ainakaan äänestä. Lopuksi on niitä, joita EU-vaalit eivät kerta kaikkiaan kiinnosta.

On ollut hurjaa seurata tiimimme toimintaa. Kaikilla paikkakunnilla on aina tiimiläisiä auttamassa. Tsemppihenki on uskomaton. Pisteenä i:n päälle minulla on maailman paras kampanjapäällikkö. Kirsi painaa 12-tuntista päivää korvauksetta. Hän vihaa kehuja ja siksi niitä kannattaa antaa.

Kaiken hässäkän keskellä on ihanaa päästä perheen pariin. Tunnin kuluttua lentokentällä odottaa Suzannen, Emilien ja Oliverin halaus. Siitä ei elämä enää paremmaksi muutu.