Tänään olen kirjoittanut nettipäiväkirjaa tasan kaksi vuotta. Merkintöjä on 420. Voisikohan tätä jo kutsua tavaksi…?

 

Tänään oli kampanjatäyteinen päivä. Möin ”sisäsiistiä, salskeaa, nuorehkoa leskimiestä”. Porukat jaksoivat hymyillä Kolmen Sepän patsaalla jo kello 7.30.

 

Puhuin myös palveludirektiiviseminaarissa eduskunnassa. Tilaisuuden oli järjestänyt Euroopan parlamentin tiedotustoimisto ja komission edustusto. Satu Raisamo ja Paavo Mäkinen heiluttivat tahtipuikkoa erinomaisesti.

 

Paneeliin osallistuivat Anneli Jäätteenmäki, Lasse Lehtinen, Esko Seppänen, Astrid Thors ja allekirjoittanut. Vilkas, joskin ehkä vähän sekava keskustelu…

 

Jossain vaiheessa teki mieli sanoa Eskolle, joka vastustaa direktiiviä, että tämähän on ”työväen direktiivi” ja ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Jätin sanomatta.

 

Nostin esille neljä pointtia:

 

1. Tilannekatsaus. Valiokunnassa äänestettiin direktiivistä joulukuussa. Nyt on menossa ryhmien väliset neuvottelut (lähinnä sosialistit ja EPP). Tavoitteena on direktiivi, joka saa parlamentin laajan enemmistön tuen täysistunnossa 16. helmikuuta. Sen jälkeen komissio antaa uuden ehdotuksen, josta keskustellaan päämiesten tasolla huipparissa maaliskuussa.

 

2. Direktiivin tavoite. Tavoitteena on poistaa palvelukaupan esteitä, helpottaa yritysten sijoittautumista ja karsia byrokratiaa. OECD:n mukaan palveludirektiivin vaikutukset saattavat olla jopa 2,5 miljoonaa työpaikkaa ja 1,8%:n kasvu bkt:n. Danish Economic institute on ollut maltillisempi. Se veikkaa 600 000 uutta työpaikka. Yhtäkaikki, taloudelliset- ja työllisyysvaikutukset ovat huikeat.

 

3. Sisältö. Kävin vielä läpi direktiivin sisältöä sijoittautumisvapaudesta viranomaisvalvontaan. Kerroin myös, että direktiivin ulkopuolelle suljetaan mm rahapelit, alkoholimonopolit, julkiset- ja yleishyödylliset palvelut, audiovisuaaliset palvelut, verotus, notaarit ja juristit. Listaa voisi jatkaa, valitettavasti.

 

4. Myytit. Lopuksi nostin vielä esille palveludirektiiviin liittyviä myyttejä. Työehtoja ei dumpata. ”Puolalainen putkimies” ei tule Suomeen ilman ammattipätevyyttä. Palveluyritykset eivät karkaa Viroon, koska postiluukkuyrityksiä ei sallita. Sosiaali- tai terveyspalveluja ei romuteta, koska julkisia palveluja ei pakoteta kilpailuun.

 

Julkisten palveluiden kilpailuttaminen on siis aina valtion tai kunnan käsissä ja palveludirektiivi astuu kuvaan vain, jos palvelun tuotanto päätetään kilpailuttaa. Ja, mitä ihmeen pahaa siinä sitten on, jos kunta saa tarjouksia myös ulkomailta? Tälläkin hetkellä kymmenet suomalaiset kunnat kilpailuttavat terveyspalveluitaan, kun omiin terveyskeskuksiin ei saada kohtuuhinnalla väkeä. MedOne ja pari muuta suomalaisfirmaa kerää suuret voitot – osin siitä syystä, että ei ole kilpailua. Kansainvälinen kilpailu tapaa laskea hintoja ja sitä me todella tarvitsemme, jos aiomme säilyttää hyvinvointivaltion Euroopan ikääntyessä. 

 

Seminaarin lopuksi kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen piti erinomaisen puheenvuoron palveludirektiivistä. Suomen linja on ollut hyvä. Se vahvistui myös Pekkarisen puheenvuorossa. Toivottavasti palveludirektiivistä päätetään Suomen puheenjohtajuuskauden aikana.

 

Nyt pitää rientää Tapiolan Café Niinistöön tekemään kampanjaa.

 

Lisäys Tapiolasta: