Tänään oli kaksi hyvää uutista.
Ensiksi Olli Rehnin salkku. Ollista tuli komission talous- ja rahakomissaari. Loistavaa! Kyseessä on painavin salkku, joka on suomalaiselle koskaan langennut.
Olli on käytännössä maailman suurimman talouden ”valtionvarainministeri”. Voin kuvitella, että Ollilla ja Jyrki Kataisella on hyvä meininki ECOFIN-neuvostossa.
Toinen hyvä uutinen: Karjalan kielestä tuli tällä viikolla hallituksen päätöksellä yksi vähemmistökielistämme. Aikaisemmin vastaavan aseman ovat saaneet kolme eri saamen kieltä, romanikieli, jiddish, tataari, viittomakieli ja vanha venäjä.
Päätös karjalan kielen aseman vahvistumisesta oli hieno juttu. Tapasin kesäkuussa arkkipiispa Leon, jonka kanssa puhuimme tästä. Leon käynnistä jäi kasa karjalankielisiä kirjoja, jotka minulla on edelleen ministeriön kirjahyllyssä. Innostuin sen verran, että päätin omalta osaltani antaa tukeni.
Karjalan kielen puhujia on Suomessa arviolta 5 000 ja ymmärtäjiä ainakin 15000 lisää. Itärajan takana heitä on vielä reippaasti enemmän. Karjalan Kielen Seuran mukaan karjalaa ja sen edeltäjää muinaiskarjalaa on puhuttu Suomessa jo ainakin 1200 vuotta. Omatkin sukujuureni ovat Karjalassa. Isäni syntyi Käkisalmessa, isovanhempani aikoinaan Viipurissa.
EU:n vähemmistösopimukset ovat vauhdittaneet karjalan kielen aseman vahvistumista Suomessa. Oma kieli on sellaista kulttuuripääomaa, jota kannattaa vaalia.
Vot, tämä on ylen hyvä dielo! (=Mainiota, tämä on loistojuttu!)
