Terveisiä Käkisalmesta. Lähdimme juuri ajamaan Viipurin kautta takaisin Helsinkiin. Parin päivän matka on ollut ikimuistoinen.
Tänään kävimme Waldhofin vanhalla sellutehtaalla, jossa molemmat isovanhempani olivat töissä 1930-luvulla. Isoisäni oli pääkirjanpitäjä ja isoäitini oli kirjeenvaihtaja.
Kävimme myös tehtaan klubitiloissa. Erinäisten kirjoitusten mukaan Käkisalmen sosiaalielämä oli vilkasta. Isoäitini oli Waldhofin huvitoimikunnan jäsen. Nykykielellä siis hyvä bilettäjä.
Koko matkan kohokohta oli käynti isäni ja setäni synnyinkodissa. Vuorikatu 4:n kivitalo oli edelleen pystyssä ja näytti ainakin ulkopuolelta katsottuna ihan hyväkuntoiselta. Kaupungin länsipuolella, lähellä Vuoksen rantaa sijaitseva talo on nykyään lasten taidekoulu.
Isä asui siellä neljävuotiaaksi. Hänen ensimmäiset muistikuvansa ovat talon pihalta, jossa hän liukui suksilla pientä mäkeä. Aidan kohdalla Billy-koira haukkui ja joku vanhemmista tuli kääntämään suksien suuntaa takaisin keittiön portaille.
Isä muutti perheineen Helsinkin syksyllä 1938, koska isoisäni sai työpaikan konttoripäällikkönä Arabian tehtailla.
Otimme tukun kuvia, jotka pistän nettiin huomenna.
