Taitaa olla kriisiviikko. Eilen Turkki ja tänään palveludirektiivi.

Meidän piti tänään äänestää palveludirektiivin 1 568 muutosehdotuksesta sisämarkkinavaliokunnassa, mutta äänestystä lykättiin kuudella viikolla. Miksi? Koska EPP-ryhmä, liberaalit ja sitoutumattomat löivät hynttyyt yhteen ja sosialistiraportööri Evelyn Gebhardt olisi hävinnyt kaikki keskeisimmät äänestyskohdat.

 

Päivän draama oli oikeastaan Euroopan parlamentin lainsäädäntötyötä parhaimmillaan, tai ehkä pahimmillaan. Mitä oikein tapahtui?

Valiokunnan raportortööri Evelyn Gebhardt on hoitanut hommansa huonosti. Hänen tehtävänään on etsiä kompromisseja ja löytää ylipäätään ratkaisuja, jotka kaikki voivat hyväksyä. Tähän tarvitaan jalkatyötä. Eli raportöörin pitää jutella kaikkien tahojen kanssa ja joustaa omista kannoistaan. Gebhardt ei ole tehnyt kumpaakaan.

 

Sen seurauksena EPP:n, liberaalien ja sitoutumattomien oli pakko esittää yhteiset kompromissiehdotukset. Gebhardt ei ole saanut tukea edes omassa sosialistiryhmässään. Hän ymmärsi häviävänsä äänestyksen. Teknisiin seikkoihin vedoten (väitti, että meidän kompromissiehdotukset tulivat liian myöhään) hän ehdotti valiokunnan puheenjohtajalle, että äänestystä lykättäisiin. Näin sitten tehtiin.

 

Meidän ryhmämme kantaamme koordinoi Malcolm Harbour. Liberaalien kantaa ohjasi Anneli Jäätteenmäki, ja hyvin ohjasikin. Anneli ansaitsee kehut.

 

 

Nyt siis asetettiin uusi päivämäärä muutosehdotuksille.Ne pitää lähettää sisään viimeistään 12.10. Valiokunta äänestää palveludirektiivistä 21-23.11. ja täysistuntoon se viedään vasta tammikuussa. En tiedä kenen pussiin viivyttely pelaa, mutta juuri nyt näyttää meidän kannalta hyvältä.

 

Suomessa palveludirektiivistä on mielestäni fiksuja kantoja. Hallitus on ajanut tarmokkaasti liberaalia linjaa ja ansaitsee siitä kiitoksen.