Suomen taloutta voi katsoa kaksien eriväristen silmälasien läpi.

Synkempi sanoo, että BKT:n taso ei ole edelleenkään saavuttanut finanssikriisiä edeltänyttä tasoa – ei lähellekään. Vertailun vuoksi todettakoon, että toisen maailmansodan murjomassa Suomessa vuoden 1938 BKT:n taso ylitettiin vuonna 1946. Jos talous olisi jatkanut kasvuaan ennen finanssikriisiä arvioitua vauhtia, olisi BKT:n määrä nyt kahdeksan vuotta myöhemmin noin 20 % toteutunutta korkeampi. Sama pätee verotuloihin. Kuopassa siis ollaan.

Valoisamman mielen omaava voi todeta, että Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna Tilastokeskuksen tuoreiden arvioiden mukaan 0,7 %. Takana on ensimmäinen hienoisen talouskasvun vuosi kolmen taantumavuoden jälkeen ja kasvun ennakoidaan hienoisesti tästä vielä piristyvän. Yksityisten investointien ennustetaan kasvavan tänä vuonna miltei 6 %. Kasvu on laajapohjaista, erityisesti rakennus- sekä kone- ja laiteinvestoinnit lisääntyvät. Kotitalouksien reaalitulojen kasvu nopeutuu ja yksityinen kulutus lisääntyy.

Molemmat näkökulmat ovat totta, mutta edellinen painottaa mennyttä, jälkimmäinen katsoo tulevaan. Vähättelemättä vaikeuksiamme – ja osittain juuri siksi, meidän tulee keskittyä tulevaisuuden kasvun ja menestymisen mahdollisuuksien rakentamiseen. Hallitusohjelma ja se linjaukset tähtäävät juuri luottamuksen vahvistamiseen, työllisyyden lisäämiseen ja talouskasvuun.

Vaikka julkinen velkasuhde on hallituksen toimenpiteiden ansiosta juuri ja juuri taittumassa vuosikymmenen vaihteessa, velkasuhde lähtee kohoamaan uudelleen ikääntymisen aiheuttamien menopaineiden seurauksena. Velkasuhde yltää vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttiin VM:n peruslaskelman mukaan. Tässä arviossa ei ole mukana sote-ratkaisun vaikutuksia.

Selkokielellä tiivistettynä arvio tarkoittaa sitä, että ellei sote-uudistusta ja muita hallituksen reformeja kyettäisi viemään suunnitellusti maaliin asti, on seuraavalla hallituksella edessään uusien leikkauslistojen laatiminen. On viisasta puhetta korostaa, että pitkällä aikavälillä taloutemme kehitystä tulevat määrittelemään erityisesti rakenneuudistukset ja niissä onnistuminen. Lyhyellä aikavälillä, ennen kuin rakenneuudistusten vaikutukset alkavat purra, on pystyttävä myös karsimaan kuluja ja tekemään säästöjä.

Siksi hallituksen jo sopimat, julkista taloutta niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä vastuullisesti hoitavat päätökset on pantava kunnianhimoisesti toimeen. Tämä koskee kilpailukykysopimusta, sote-uudistusta, kilpailun lisäämistä, kustannusten ja sääntelyn karsimista ja veropäätöksiä, muutamia mainitakseni.

Meillä on vahva pohja, mille rakentaa. World Economic Forumin 140 maan vertailussa olimme ykkösiä mm. julkisten instituutioiden, koulutuksen, turvallisuuden ja uusimpien teknologioiden saatavuuden osalta.

Mutta samassa vertailussa olimme pahnan pohjimmaisia palkanmuodostuksen joustavuuden osalta. Globalisaatio on kiristänyt hyödykemarkkinoiden kilpailua ja lisännyt tuotannontekijöiden, ja varsinkin pääoman liikkuvuutta. Hinnoitteluvoimaa maailmanmarkkinoilla Suomessa toimivilla yrityksellä on rajoitetusti. Myös teknologian voidaan sanoa tehneen yhä suuremman osan kansantaloutta avoimeksi kilpailulle.

Nämä muutokset korostavat kustannuskilpailukyvyn ja työmarkkinoiden toimivuuden merkitystä. Heikon kilpailukyvyn kielteiset vaikutukset ovat aiempaa suuremmat. Yritysten tilanteet voivat muuttua nopeasti, jolloin joustavat työmarkkinat ovat omiaan tukemaan työllisyyttä ja tuottavuutta. Muissa Pohjoismaissa palkanmuodostus on jo siirtynyt kohti paikallista tasoa.

Hallitus lähtee siitä, että työttömyyden alentaminen ja työllisyyden nostaminen ovat välttämättömiä julkisen talouden vakauttamiseksi. Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Tämä on kova tavoite ja siksi tarvitaan vaikuttavia toimia, isoja ja pieniä. Hallitus on jo esitellyt työllisyyspaketin toimenpiteitä, jotka tähtäävät mm. työn vastaanottamiseen liittyvien kannustinloukkujen purkamiseen. Syksyn budjettiriihen on oltava työllisyysriihi, jossa toimia tehdään lisää. Tällöin työkalupakista ei ole syytä jättää mitään keinoja pois. Syksyn budjettiriiheen tuon yrittäjyyden veropaketin, joka toivottavasti omalta osaltaan edistää yritystoiminnan edellytyksiä ja yritysten kykyä kasvaa ja työllistää. Muitakin toimenpiteitä tarvitaan vielä paljon lisää.

Työllisyyttä parantaa myös kilpailukykysopimus, joka on syntyessään merkittävä askel eteenpäin. Haasteet työmarkkinoilla eivät kuitenkaan lopu siihen. Syksyn 2017 liittokierroksen tulisi mennä hyvin maltillisesti, vientialat ja työllisyyskasvun tukeminen edellä. Hallitus on jo luvannut, että maltilliset ratkaisut vaikuttavat myönteisesti hallituksen harkintaan ansiotuloverotuksen lisäkevennyksistä, jotka olisivat ostovoiman ja veroasteen kehityksen näkökulmasta hyviä kädenojennuksia palkansaajille ja suomalaisille veronmaksajille.

Kasvua ja työllisyyttä edistävät rakenneuudistukset ovat avainasemassa siitäkin syystä, että finanssipolitiikan perusviritys tulee julkisen talouden tilanteen johdosta säilymään tiukkana. Esimerkiksi kilpailun vapauttaminen ja normien purkaminen ovat talouden dynamiikkaa lisääviä tehokkaita keinoja, jotka eivät vaadi uutta rahaa. Parhaassa tapauksessa ne jopa säästävät julkisia resursseja, talouden dynamiikan lisääntymisen tuomien hyötyjen ohella.

Samalla tulee tutkia, millaisia mahdollisuuksia valtion taseen tehokkaampi käyttö avaa tulevaisuudessa. Niukka liikkumavara olisi kohdennettava tuottavuuden kannalta fiksusti: osaamiseen, koulutukseen, tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Nämä ovat kaikki kohteita, jotka rakentavat edellytyksiä tulevaisuuden talouskasvulle.

Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Prosessorit Holmström, Korkman ja Pohjola totesivat pari vuotta sitten edelleen perusviestiltään ajankohtaisessa arviossaan, että innovaatiotoiminnan tulosten paraneminen pelkästään rahoitusta lisäämällä on virhekäsitys. Valtion rooli on turvata talouden toimijoille hyvät toimintaedellytykset. Meidän tulisi professorien mukaan pyrkiä oppimaan, kopioimaan ja kehittämään maailmalla keksitystä. Tähän Suomen menestys on historiassakin perustunut.

Hallituksen sopimasta 4 mrd. euron sopeutumispaketista on usein puhuttu tavoitteena tai päämääränä. Tarkkaan ottaen tämä ei ole totta. Sopeuttamista ei tehdä sen itsensä vuoksi. Talouden tasapainotus tehdään, jotta kaikilla suomalaisilla olisi turvallinen, luottamusta herättävä näkymä tulevaisuuteen. Hallituksen tavoite on julkisen talouden kestävyyden ja suomalaisen hyvinvoinnin turvaaminen. Talouden sopeuttaminen on vain yksi keino tähän tavoitteeseen pääsemiseksi, kuten ovat rakenneuudistuksetkin.

Vuoden päästä keväällä ollaan hallituskauden puolessavälissä. Ensi kevät tarjoaa mahdollisuuden katsoa, riittävätkö sovitut keinot suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Minulla on vankka usko siihen, että suuntamme on oikea. Mutta muistammeko keskittyä menneen surkuttelun sijasta tulevaisuuden mahdollisuuksien vahvistamiseen? Ja riittääkö vauhti?

Jos vauhti ei riitä, tarvitaan uusia päätöksiä. Kun yhdessä sitoudumme edellä mainitsemiini tärkeisiin päämääriin, eivät keinot voi tulla niiden saavuttamisen tielle. Saavutusten riittävyyden arvioinnissa on syytä olla rehellinen itselleen. Jos asioita ei saada maaliin, tavoitteet eivät toteudu ja lykkäämme ongelmia tulevaisuuteen. Sitä en enää halua nähdä. Suomi tarvitsee työtä ja tekoja.

Twitter

Facebook