Ulkopoliittinen instituutti ja Eurooppalainen Suomi järjestivät eilen EU-huipparin ”jälkilöylyt” Eduskunnassa. Brysselin European Policy Centre (EPC) ja Lontoon Centre for European Reform (CER) järjestävät samantyyppisiä tilaisuuksia aina huippareiden jälkeen.

Paikalla oli paljon porukkaa. Keskustelu oli vilkasta. Sain kunnian alustaa. STT:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Erja Yläjärvi ja UPI:n Hiski Haukkala kommentoivat alustustani. Ja hyvin kommentoivat! Voi sitä sananvapauden määrää…

Omaan mustaan muistiinpanovihkooni olin raapustanut perinteiset kolme pointtia:

1. Ensiksi nostin esille viisi etenemisvaihtoehtoa, joista tyrmäsin neljä ensimmäistä:

a. Sopimus julistetaan kuolleeksi.

b. Ei muuteta mitään ja pannaan Irlantilaiset äänestämään uudestaan.

c. Neuvotellaan sopimus uusiksi.

d. Perustetaan ydin-Eurooppa ilman Irlantilaisia.

e. Etsitään seuraavien kuukausien aikana luova ratkaisu.

Liputin viimeisen vaihtoehdon puolesta, mutta totesin, että nyt on liian aikaista esittää konkreettisia ehdotuksia. Mitään ”C-suunnitelmaa” ei ole. Sellaisen meille antaa Irlannin pääministeri Cowen lokakuussa. Sillä välillä muut jatkavat ratifiointia ja pohtivat miten edetään.

Olen optimisti ja toivon, että meillä on uusi sopimus ennen ensi vuoden kesäkuun EU-vaaleja.



Jälkilöylyissä (kuva: UPI/ Hannu Mourujärvi)

2. Toiseksi ilmaisin huoleni EU-huippareiden ilmapiiristä. Olen vuosien varrella osallistunut moneen huippariin virkamiehenä. Nizza oli tietenkin frustraatiomittarilla mitattuna ihan omaa luokkaansa, mutta ei tuossa Juhannuksen allakaan mistään juhlatunnelmasta voi puhua.

Olen ollut aistivinani samaa ulkoministereiden kokouksessa. Enkä oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä. Monet hakevat vain kansallisia pikavoittoja. Pitää näyttää ”hyvältä kotona”. Kaikki mikä on pahaa tulee Brysselistä, kaikki mikä on hyvää on jäsenmaan ansioita.

Käytävällä kuulin ministerin kommentin eräälle virkamiehelle: ”You don’t understand because you are not fighting for your political life”. Menee kyllä vähän överiksi…

Päätelmät valmistellaan pitkälti etukäteen. Sen jälkeen pidetään pitkiä alustuspuheenvuoroja suoraan paperista. Aikataulut paukkuvat. Ongelmana on, että kukaan ei lähde kotiin hyvissä mielin. Pitkässä juoksussa tilanne on kestämätön.

3. EU:sta puuttuu tällä hetkellä visio. En ole nähnyt yhtään niin sanottua visionääristä EU-puhetta pitkään aikaan. Tai jos niitä löytyy niin vinkatkaa.

Perustuslakikeskustelua ei enää käydä. Keskitytään pitkälti projekteihin. EU:n ehkä tärkein projekti kostuu kolmiosta, johon kuuluu ympäristöstä, energia ja ilmastonmuutos. Muitakin projekteja toki on, mutta näillä aloilla EU tekee paljon. Ja hyvä niin.

EU:n projektiluonne heijastuu myös meidän EU-strategiaan. Se ei voi enää olla pelkkää tukeutumista komissioon, yhteen tai kahteen politiikkalohkoon tai muutamiin kaverimaihin.

Kaikkiin instituutioihin (komissio, neuvoston sihteeristö, Euroopan parlamentti) pitää viljellä hyviä suhteita.

Kaikissa politiikkalohkoissa on oltava aktiivinen. Panostaisin erityisesti sisämarkkinoihin, ympäristöön ja energiapolitiikkaan.

Kaikista jäsenmaista on löydyttävä kavereita. Yhteistyökuviat riippuvat pitkälti käsiteltävästä aiheesta. Esimerkiksi Ranska voi olla hyödyllinen kaveri maatalouspolitiikassa, mutta ei välttämättä se referenssiryhmä, jossa ajamme markkinoiden vapauttamista.

Tässä lyhykäisyydessään eilinen alustus. Mitä olet mieltä?