Terveisiä Atlantasta. Kaunis kaupunki etelävaltioiden sydämessä.
Maisemakuvaa Atlantasta
Kirjoitan blogimerkintää Suzannen kannettavalla, jossa on ”azerty”-näppäimistö. Tuskaa kymmensormikirjoittajalle, joka on tottunut erilaisaiseen näppäriin.
Eilen illalla kävimme katsomassa Atlanta Thrashersin ja Washington Capitalsin välistä NHL-peliä. Atlanta on jo varmistanut play-offs paikkansa. Kauden 80:s peli oli sen mukainen. Löysää liikettä puolin ja toisin.
Washington voitti 3-2. Kentän tähti oli Ovechkin, joka tuikkasi kaksi kiekkoa Kari Lehtosen vartiomaan Atlanta-maaliin. Lehtosella ei ollut paras mahdollinen päivä.
Atlanta Thrashers vs. Washington Capitals
Olin unohtanut millaista on seurata NHL-kiekkoa. Yhtään rauhallista sekuntia ei ole. Koko ajan tapahtuu jotain. Yleisöä viihdytetään jatkuvasti. Kun peli on poikki soitetaan urkuja, haastatellaan, pidetään lyhyt visailu tai jotain vastaavaa. Melusta ei ole puutetta.
Katsojat eivä tahdo millään pysyä paikallaan. Koko ajan pitää käydä hakemassa hodaria, hampurilaista, sushia (!); tacoja, popcornia, limua, kaljaa tai vodkaa. Hallilla on tarjolla kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Eilen jäähallilla sattui hauska juttu. Kävin ostamassa kaljan ja minulta kysyttiin papereita. Olin niin ymmälläni, että en heti tajunnut miksi. Sitten tajusin, että myyjä halusi tarkastaa olinko ylittänyt 21:n ikävuoden rajapyykin!
Onneksi Suzanne seisoi vierellä, muuten kukaan ei olisi varmaan uskonut. Tuuletin vimmatusti. Annoin myyjälle henkarit ja kerroin täyttäneeni viime sunnunutaina 39 vuotta. Suzanne vain pyöritti päätään. Hän tietää, että aion kuittailla ikinuoruudestani kauan…
Huomenna on sitten suuren unelmani vuoro. Pääsen katsomaan golfin ehkä arvostetuinta turnausta, eli Mastersia, joka pelataan Augustan kauniilla kentällä.
Olen yksi viidestä suomalaisesta, joka on saanut kunnian pelata kyseisellä kentällä. Kävin siellä aikoinaan yliopistoni golfjoukkueen kanssa. Sitä päivää en koskaan unohda. Augusta on mahtava kenttä.
