Viikonloppu oli kaikinpuolin rauhallinen. Eli edellisen viikonlopun vastakohta.
Belgiassa ei tänään vietetty isänpäivää, mutta me pidimme perinteestä kiinni ja vietimme sitä suomalaisittain.
Päivä ei ehkä ollut samanlainen kuin Matti Kuuselan tarina Aamulehden Valo-liitteessä. Kuuselan täydellinen isänpäivä on junamatka Hämeenlinnaan, olut ja korkeintaan seitsemän sanaa…
Minulle riitti lasten piirrustukset ja aamiainen sängyssä, lounaaksi pizzaa ja jätskiä, ja niiden päälle iltapäivätorkut. Koko päivä puuhasteltiin yhdessä. Täydellinen isänpäivä.
Jossain vaiheessa lupasin luetella muutaman kirjavinkin viime viikkojen lukusaldon pohjalta. Seuraavassa valittuja paloja:
Marina Lewyckan A Short History of Tractors in Ukranian (Penguin). Hulvaton tarina Ukrainalaisen maahanmuuttajaperheen edesottamuksista modernissa Britanniassa. Vanha leskipappa ottaa vaimokseen hehkeän nuoren blondin, ja siitähän aikuiset tyttäret riemastuvat. Suosittelen.
Al Goren An Inconvenient Truth (Rodale). Tarina on saanut paljon julkisuutta kirjan pohjalta tehdyn dokumenttielokuvan kautta. Jos pidät elokuvasta, hanki myös kirja. Raakaa faktaa siitä, mihin ilmastonmuutos voi pahimmillaan johtaa. Sain ensimmäisen ilmastoherätyksen Goren Earth in the Balance-kirjasta vuonna 1992. Tämä kirja herätti minut lopullisesti horroksesta. Gore toi ilmastonmuutoksen maailman agendalle pysyvästi.
Gustav Hägglundin Leijona ja kyyhky (Otava). Suorapuheisen kenraali suorapuheiset muistelmat. Mielenkiintoien tarina Hägglundin elämän eri vaiheesta. Hyvin kirjoitettu, hauska ja ihanan poliittisesti epäkorrekti. Huomaa, että kirjoitustyö oli Köpille vapauttava kokemus. Suosittelen.
Brigid Keenanin Diplomatic Baggage (John Murray). Tämä kirja on ”must” kaikille, jotka ovat joskus jättäneet oman uran siippansa takia ja joutuneet matkustamaan maailman eri kolkkiin. Tarina brittidiplomaatin toimittajavaimon kokemuksista ympäri maailmaa, Brysselista Almatyyn, Kinshasasta Pariisiin ja Damaskoksesta Lontooseen. Jos joskus kuvittelit, että diplomaatin elämä on pelkkää cocktail-luksusta, kuvittele uudestaan.
Claes Anderssonin Saltmortal (Söderströms). Kyseessä on yhteiskunnallisen moniottelijamme ensimmäinen romaani kolmeentoista vuoteen. Valitettavasti sen huomaa. Proosa on kyllä yhtä saumatonta kuin Clasun runokokoelmissa, mutta tarina ei toimi. Se hyppii ja punainen lanka jää puuttumaan. Ellei sellaisena sitten pidetä alkoholismia, virkamiesten valtataistelua, peliriippuvuutta, masennusta, avioeroa, ohitusleikkauksia, pettämistä ja itsemurhaa. En suosittele, jos on taipumusta masennukseen.
Melissa P:n One hundred strokes of the brush before bed (Fazi Editore). Paljon huomiota herättäneen Italialaisen teinitytön päiväkirjat. Sinänsä hyvin kirjoitettu tarina, mutta en oikein ymmärrä minkä takia tätä kirjaa on käännetty kolmellekymmenelle kielelle ja myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Sehän on oikeastaan vain pornotarina. Tai ehkä se on myynyt juuri siksi.
Kjell Westön Där vi en gång gått (Söderströms). Kjell Westö on yksi suosikkikirjailijoistani. Kieli on kaunista, tarinat mielenkiintoisia ja loppuun saakka ajateltuja. Kovan taustatyön jälki näkyy myös tässä kirjassa, jossa eletään 1900-luvun alun Helsingissä. Westö on ylivoimainen ykkönen Helsinki-tarinoissa. Suosittelen ja toivon, että tämä kirja saisi Finlandia-palkinnon.
Huomenna on sitten Strasbourgin vuoro. Edessä on vauhdikas viikko, jonka pääjuttuina ovat ainakin meikäläisittäin Itämeristrategia, integraatiokyky ja palveludirektiivi. Taitaa jäädä lukemiset vähemmälle.
