Tänään meillä oli ulkoministerikokous Luxembourgissa. Päivää dominoi tietenkin Irlannin kansanäänestys. Sitä käsiteltiin lounaalla.
Annoin aamulla lausuntoja kansainväliselle ja kansalliselle medialle. Taisin sanoa ainakin jotain puoliksi fiksua kun Irlannin ulkoministeri tuli oikein erityisesti kiittelemään.
Lounaalla sain kunnian pitää ensimmäisen puheenvuoron Irlannin jälkeen. Näkemykseni tilanteesta on seuraava:
Yhtälö ei ole helppo. Pitää kunnioittaa kansanäänestyksen lopputulosta, jatkaa sopimuksen ratifiointia, jatkaa normaalia päätöksentekoa ja ottaa huomioon aikapaine. Sopimusta tarvitaan, mutta mitään pikaratkaisua ei ole olemassa.
Puheenvuorossani peräänkuulutin solidaarisuutta molempiin suuntiin. Kaveria, eli Irlantia, ei jätetä. Toisaalta Irlanninkin on ymmärrettävä niitä maita, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen tai aikovat sen ratifioida.
Bosnian vakautus- ja assosisaatiosopimuksen allekirjoitus
Lounaan henki oli positiivinen. Kukaan ei ollut paniikissa. Rauhassa keskusteltiin tilanteesta. Kenelläkään ei ollut ratkaisua takataskussa.
Seuraavaksi kuullaan Irlannin pääministeriä huippukokouksessa torstaina. En usko, että hänkään tulee esittämään mitään konkreettista ratkaisua. Sen aika tulee myöhemmin.
Lounaan jälkeen pidin perinteisen lehdistötilaisuuden kotimaiselle medialle. Annoin myös haastattelut BBC:lle, The Economist-lehdelle, International Herald Tribunelle sekä Ranskan, Sveitsin ja Espanjan radiolle. Kaikki tämä on myös osa Suomi-kuvan luomista.
Illastimme vielä Pohjoismaiden (ml. Norja ja Islanti) ulkoministereiden kanssa. Sen kokouksen tuloksista tuonnenpana.
Laskeuduimme Helsinkiin vasta puolen yön jälkeen. Nyt nukkumaan.
