Hieno Intian-matka takana, ensi viikolla ohjelmassa Eurooppa-asioita. Tässä tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistu artikkelini EU-sääntelyn vähentämisestä.
EU tulee toimeen vähemmällä sääntelyllä
Euroopan unioni karsii vanhentunutta lainsäädäntöä ja yksinkertaistaa sääntelyä, mutta toimivallan jakoa unionin ja jäsenmaiden välillä ei ole syytä muuttaa.
Mitä EU:n pitäisi tehdä, mitä ei? Joidenkin mielestä unioni tekee liikaa, toisten mielestä liian vähän. Britit kuuluvat ensin mainittujen joukkoon, ja he yrittävät avata keskustelua toimivallan jaosta unionin ja jäsenmaiden välillä. Britannian mielestä talouskriisistä nouseminen edellyttää kasvua, minkä vuoksi kilpailukyky on otettava huomioon kaikessa EU-toiminnassa. Siksi myös ylisääntelyä tulee välttää.
Tästä päätellään, että myös toimivallan jaostakin tulisi keskustella. Perustelut ovat hyvät, johtopäätös ei. Tämän vuoksi Britannian ehdotukset eivät ole saaneet vastakaikua. Toimivallan jakoa ei tule sekoittaa siihen, kuinka toimivaltaa käytetään tai kuinka lainsäädäntöä kehitetään.
EU-komissio on kehittämässä lainsäädäntöä ? samoin perustein kuin britit, mutta toisin johtopäätöksin. Komissio on aloittanut EU-säädösten haravoinnin Refit-ohjelmassa (Regulatory Fitness and Performance Program), jonka tarkoitus on perata vanhentunutta lainsäädäntöä, keventää hallinnon taakkaa ja yksinkertaistaa sääntelyä.
Refit-hanke on tervetullut. Välillä on hyvä katsoa ? kilpailukyvynkin näkökulmasta ? mitä on tullut säädettyä. Mitä helpompaa yritysten toiminta on, sitä parempi. Toki ympäristö-, kuluttaja- ja työlait tarvitsevat sääntöjä tuekseen.
Sääntely ei ole lähtökohtaisesti pahasta. EU:n sisämarkkinoilla yhteiset säännöt korvaavat kansallisia sääntöjä ja helpottavat yritysten kansainvälistä toimintaa. Kyse ei myöskään ole EU:n toimivallan palauttamisesta jäsenmaihin. EU:lla on yksinomaista toimivaltaa vain viidellä alueella. Muissa asioissa unioni toimii joko yhdessä jäsenmaiden kanssa tai ei lainkaan. Nykyinen toimivallan jako on vuosien keskustelun tulos. Sen muuttaminen vaatisi perussopimusten avaamista, jota kukaan ei halua.
Refit-ohjelma ei keksi mitään uutta. EU-päätösten tulee perussopimusten mukaan noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Toissijaisuusperiaatteen mukaan päätökset tulee tehdä järkevimmällä tasolla. Suhteellisuusperiaatteen mukaan keinojen tulee olla suhteessa tavoiteltuun.
EU-lainsäädännössä tarkoituksenmukaisuuden arviointi on arkea. Komission lakialoitteiden pohjalla on vaikutusarvioita, sidosryhmien kuulemisia ja jäsenvaltioiden näkemysten tunnusteluja. Komissiosta aloitteet siirtyvät 28 jäsenvaltion ja Euroopan parlamentin mankeliin.
Otetaan kaikkien tuntema esimerkki, kurkkudirektiivi. Sillä vitsaillaan aina, kun halutaan todistaa, että Brysselissä on liikaa valtaa. Eihän ole mitään mieltä säätää kurkkujen käyryydestä. Eihän?
1990-luvun luvun puolessavälissä ajateltiin, että on. Tuolloin katsottiin, että yhtenäiset hedelmien ja vihannesten standardit helpottavat kauppaa ja reilua kilpailua. Hullulta kuulostaneen lain taustalla oli siis ajatus yleisestä hyödystä. Kyse ei ollut vain kurkusta, vaan sisämarkkinoiden toimivuudesta ja kuljetuskustannuksista. Suoria kurkkuja mahtuu laatikkoon enemmän. Tarkoituksenmukaisuus riippuu esittäjästä ja ajankohdasta. Kurkkujen sääntelyä pidettiin liian yksityiskohtaisena, joten kurkkudirektiivistä luovuttiin vuonna 2009.
Toisinaan EU-lainsäädännölle ilkutaan väärään tietoon nojaten. Muutama viikko sitten uutisoitiin EU:n kieltävän saunaklapit. Uutinen oli ankka. Monesti haukutaan väärää puuta. Esimerkiksi käy rikkidirektiivi, jolla toimeenpannaan EU:sta riippumattomia kansainvälisiä sitoumuksia. Monien sensaatioiden lähteeksi on paljastunut EU:lle irvaileva brittilehdistö, ja toimivallan jako on noussut tapetille juuri Britanniassa. Ilkkumalla ajautuu marginaaliin, siten ei vaikuteta.
Juuri nyt on olennaista se, mitä seuraava komissio ottaa työohjelmaansa aloittaessaan tehtävässään loppuvuodesta 2014. Kilpailukyvyn tulee olla asialistan kärjessä. Refit-harjoitus kylvää tälle työlle hyvän siemenen. EU-komission ja jokaisen jäsenmaan olisi käytävä keskustelua sääntelyn yksinkertaistamisesta suoraan yritysten kanssa.
Lainsäädännön tarkoituksenmukaisuus perustuu viime kädessä poliittiseen arvioon. Voimasuhteet määrätään ensi vuoden toukokuun EU-vaaleissa.
