Roolin vaihto ulkomaankauppaministeristä eurooppaministeriksi kävi viime torstaina sananmukaisesti lennossa, kun palasin Indonesiasta suoraan Brysseliin. Tosin itselleni nämä kaksi salkkua ovat yksi tiivis talouskokonaisuus, jossa näkökulma osin vaihtelee.
Brysselissä tapasin Euroopan parlamentin uuden puhemiehen Martin Schulzin. Martin on vanha hyvä tuttuni parlamenttivuosilta, asioista innostuva saksalainen, jolla on vahva eurooppalainen agenda. Uudessa roolissaan häneltä voi odottaa näkyvää roolia ja uusia aloitteita. Keskusteluissamme nousi luonnollisesti esiin presidentinvaalit. Ensimmäisen kierroksen Eurooppa-myönteinen lopputulos oli positiivisesti noteerattu niin Euroopan parlamentissa kuin laajemminkin kollegoiden keskuudessa. On hyvä tietää jo nyt, että meillä on tulevaisuudessakin positiivisesti Euroopan unioniin suhtautuva, kansan valitsema presidentti. Euroopan parlamentin suomalaisjäsenten tapaamien oli taas avoin ja epämuodollinen. Heidän tapaamisestaan saa aina uutta perspektiiviä asioiden hoitoon.
Perjantaina yleisten asioiden neuvostossa valmistauduttiin myös tämänpäiväiseen epäviralliseen Eurooppa-neuvostoon, jossa päämiesten on tarkoitus sopia talousunionia vahvistavasta sopimuksesta. Tiukalla valmistelutyöllä on päästy varsin hyvään lopputulokseen, joka vahvistaa talouskuria monella tapaa. Nyt tärkeää on sopimuksen ratifiointi jäsenmaissa, sitten vasta pääsemme aidosti näkemään mihin saakka tämä sopimus riittää. Eurooppa-neuvostossa puhutaan myös kasvusta ja työllisyydestä. Talousmyllerryksen keskellä kilpailukyvyn vahvistaminen on todella tärkeää ja on muistettava, että Euroopan talouden kannalta kasvun ja työllisyyden edellytysten vahvistaminen on tärkein toimenpide, minkä poliitikot voivat tehdä.
Neuvostossa keskusteltiin myös EU:n budjetista, eli rahoituskehyksistä vuosille 2014-2020. Kehyksistä sopiminen on iso harjoitus ja poliittisen pelin paikka, päättäväthän jäsenmaat niistä yksimielisesti. Meille nettomaksajana lähtökohta on selvä; ei kasvua budjettiin. Samaan aikaan prioriteettinamme on kilpailukyvyn vahvistaminen sekä erityiskysymyksinä maaseudun kehittäminen ja aluepolitiikassa Itä- ja Pohjois-Suomen erityistuki. Perehtymistä ja sovittelua vielä tarvitaan, ennen kuin olemme maalissa, arviolta puolentoista vuoden päästä.
