Sunnuntai-ilta. Sopivan rauhallinen viikonloppu takana päin. Sain ladattua pattereita. En miettinyt työasioita pätkääkään…tai no en ainakaan paljoa. Pahin stressi laantui.

Perjantai-iltana juttelimme pitkään Suzannen kanssa ja pohdimme yhdessä miten voisimme löytää paremman tasapainon työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Ikuinen dilemma. Viisasten kiveä ei löytynyt. Prioriteetti on kuitenkin selkeä: lapset ensin.

Välillä tuntuu vain siltä, että olen huono isä, huono aviomies, huono kaveri ja sitten en saa kaikkia haluamiani töitäkään tehtyä. Suzanne aloittaa työt maanantaina kuuden kuukauden äitiysloman jälkeen. Paluu työelämään noin pitkä tauon jälkeen ei ole helppoa. Morkkis on taattu.

Lauantaina kävimme Emilien kanssa jumpassa, jonka jälkeen lounastimme Tuomaksen, Noran ja Rebekan kanssa. Yksi Brysselin hyviä puolia on, että meillä on paljon kavereita, joilla on pieniä lapsia. Voidaan yhdessä valittaa lapsiperheen arjesta.

Illaksi olimme vuokranneet pari filmiä – Cold Mountain ja Serendepity. Draama ja romanttinen komedia, juuri sopivia pätkiä lauantai-iltaan.

Sunnuntaina kävimme perhekuvauksissa. Senhän piti tietenkin olla ihan rauhallinen juttu, mutta…sählinki oli normaali. Muksujen kylpemiseen ja pukemiseen meni odotettua kauemmin. Pääsimme sen verran myöhään liikenteeseen, että Suzanne piti syöttää Oliverille porkkanamössöä auton takapenkillä. Kun pääsimme perille Oliver tietenkin oksensi juhlapaitansa päälle.

Kuvausten jälkeen juhlimme au pairimme Darjan synttäreitä paikallisessa Italialaisessa ravintolassa. Käymme siellä usein viikonloppuisin. Lapsiystävällinen paikka. Henkilökunta tykkää sen verran suomalaisista, että tarjoilevat usein aterian jälkeen jääkylmää Finlandiaa. Eihän sitä voi kieltäytyä…