Ryhmäviikko kallistuu kohti loppua. Täytyy myöntää, että ryhmäviikot ovat huomattavasti tylsempiä kuin täysistunto- ja valiokuntaviikot. Hirveä määrä poliittista löpinää ja erittäin vähän varsinaista substanssia. Ryhmäviikon hyöty on lähinnä siinä, että tapaa oman ryhmän jäseniä.

Viikon hyvä puoli oli myös, että sai luettua rästiin jääneitä asioita. Nyt olen päässyt paremmin sisään myös budjettivalvontavaliokunnan asioihin. Näyttää siltä, että saan hoidettavakseni mielenkiintoisen mietinnön. Siitä päätetään ryhmän sisällä ensi viikolla.

Kolmena iltana on ollut iltamenoja. Tiistaina söimme yhdessä ”nuorten” EPP-meppien kanssa. Ikäraja oli 36…minun takia. Ehkä me olemme enemmän nuorekkaita kuin nuoria. Veikkaan, että meillä tulee olemaan ihan mielenkiintoinen ryhmä nuoria liberaaleja vanhojen konservatiivien ryhmässä.

Keskiviikkona illastin Viron komissaarin, Siim Kallaksen, ja hänen kabinettipäällikkönsä, Henrik Hololein, kanssa. Henrik on tuttu jo vuodelta 1996, jolloin tapasimme ulkoministeriön kuvioissa. Siim Kallas oli uusi tuttavuus. Mukava ja osaava mies. Hänellä taitaa olla komission historian vakuuttavin CV: entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri ja keskuspankin johtaja.

Tänään Brysseliin saapui minun ensimmäinen vierailuryhmä. Kutsuin tietenkin vaalien ydintiimini tälle keikalle. Tapaan kaikki illalla. Menemme yhdessä syömään. Huomenna olen järjestänyt porukalle vierailut Suomen EU-edustustoon, komission ja parlamenttiin. Lauantaina kaikki tulevat meille grillaamaan.

Ensi viikolla on täysistuntoviikko Strasbourgissa. Vauhtia riittää. Kalenteri on täynnä aamukahdeksasta iltayhteentoista. Tuntuu siltä, että Strasbourgissa käytetään jokainen minuutti hyväksi. Hyvä niin, jos näitä ryhmäviikkoja olisi enemmän niin tässä työssä ei olisi paljoakaan järkeä. Toivottavasti en kuullostaa liian virkamiesmäiseltä…

Seuraavien viikkojen kuumin peruna tulee olemaan Turkki. Mielipiteet ovat jyrkkiä molemmin puolin. Komission raportti Turkin valmiudesta aloittaa jäsenyysneuvottelut julkaistaan 6. lokakuuta. Ennen sitä rapa roiskuu Eurooppalaisilla keskusteluareenoilla. Siitä saimme esimakua jo tällä viikolla.

Varsinkin ranskalaiset kollegani vastustavat Turkin jäsenyyttä jyrkästi. He pelkäävät, että neuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa johtaa siihen, että perustuslaki kaatuu kansanäänestyksessä. Mene ja tiedä.

Comment

required