Tänään oli aika rankka, mutta hieno päivä. Ehtoolla väsyttää. Uni taattu.
Aamu alkoi meidän viestintä- ja kulttuuriosaston kierroksella. Mahtava porukka. Tekevät hienoa työtä Suomen eteen. Sieltä riensin ihmisoikeusselontekoa käsittelevään kansalaisjärjestökuulemiseen, josta enemmän alla.
Kuulemisen jälkeen valmistelimme huomista Tanskan-matkaa, jolla Pohjoismaiden ulkoministerit tapaavat 10 Afrikan maan kollegansa. Briefin jälkeen lounastin Venäjän suurlähettilään, Alexander Rumyantsevin, kanssa. Hän on muuten loistava suurlähettiläs. Meillä on aina hyvät keskustelut.
Lounaan jälkeen pari haastattelua ja sitten Eduskunnan palautekeskustelu Tshadin kriisinhallintaoperaatiosta. Hallinnollisten asioiden jälkeen suuntasin Japanin suurlähetystöön juhlistamaan diplomaattisuhteittemme 90-vuotista taivalta. Pidin puheen suurlähettiläs Hondan kanssa.
Myöhäisiltapäivällä meillä oli vielä ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen järjestämä ”Turpo auki” -tilaisuus Helsingin yliopistolla. Paikalla noin 200 kuulijaa keskustelijaa. Alustajina allekirjoittaneen lisäksi tutkija Hanna Ojanen ja kansanedustaja Eero Heinäluoma. Molemmat ulkopolitiikan ammattilaisia. Hyvä keskustelu.
Sitten takaisin päivän teemaan. Olin aamupäivällä yhdessä oikeusministeri Tuija Braxin kanssa tapaamassa kansalaisjärjestöjen edustajia, kävimme keskustelua ihmisoikeuksista.
Tilaisuus oli osa valmisteluprosessia, jonka tuloksena eduskuntaan tuodaan syksyllä käsiteltäväksi ihmisoikeuspoliittinen selonteko. Kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja muiden toimijoiden näkemyksiä Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteistä, haasteista ja olennaisista sisältökysymyksistä on nyt kartoitettu kahdessa laajassa kansalaisjärjestökuulemisessa. Haluamme valmisteluprosessista mahdollisimman avoimen, jotta eri tahojen osaamista saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.
Ihmisoikeuspoliittisen selonteon valmistelu antaa erinomaisen tilaisuuden vaihtaa ajatuksia siitä, millä keinoin Suomen ja EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa ja varsinkin sen käytännön toimeenpanoa tulisi kehittää. Selonteossa käsitellään niin kansainvälistä kuin kansallistakin ihmisoikeustilannetta. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Niiden toteutuminen kotimaassa luo pohjan kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuudelle.
Järjestöjen edustajia valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa
Alla joitakin huomioita, joita aamupäivän tilaisuudessa toin esiin. Mielelläni kuulen sinunkin kommenttejasi aiheesta – ja ne välittyvät myös selonteon valmistelijoille. Nostin esille kaksi pointtia:
1. Euroopan unioni on ihmisoikeuspolitiikkamme tärkein vaikutuskanava
Euroopan unioni on Suomen keskeisin vaikutuskanava ihmisoikeuksien edistämisessä.
Voimme moninkertaistaa vaikutusvaltamme kansainvälisillä foorumeilla toimimalla EU:n kautta. EU ei ole foorumi, vaan unioni on toimija. Taloudellisesti ja poliittisesti vahva EU lisää unionin kykyä ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen maailmassa, jossa näitä arvoja haastetaan.
Unioni on esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa ja Ihmisoikeusneuvostossa merkittävä osapuoli miltei kaikissa ihmisoikeuksia käsittelevissä neuvotteluprosesseissa.
Euroopan parlamentin rooli ihmisoikeuspolitiikan muotoilijana ja toimeenpanijana on vahvistunut ja se on mm. rakentanut oman kansainvälisen parlamentaarisen tason verkostonsa, jonka pitkän aikavälin vaikutusmahdollisuuksia ei tule aliarvioida.
EU on myös keskeinen ihmisoikeustyön rahoittaja kaikkialla maailmassa; jäsenvaltioiden kansallisesti antaman tuen lisäksi EU:n demokratia- ja ihmisoikeusinstrumentti on erittäin tärkeä väline mm. paikallisten kansalaisjärjestöjen tukemiseen.
Unioni ottaa vuosittain tuhansia kertoja kantaa temaattisiin kysymyksiin ja yksittäisiin ihmisoikeustapauksiin, sekä luottamuksellisesti että julkisesti, niin kahdenvälisesti kuin monenkeskisillä foorumeillakin. Sen toiminta kattaa koko ihmisoikeuksien kirjon ja toisaalta koko maailman tavalla, johon mikään yksittäinen valtio ei kykene. EU:n kansainvälispoliittinen painoarvo takaa sen, että sitä myös kuunnellaan.
Kahtena konkreettisena esimerkkinä EU:n viime vuosien ihmisoikeustoiminnasta voi manita esimerkiksi, että YK:n yleiskokouksessa EU on koonnut viime vuosina kaikki alueryhmät kattaneen koalition, jonka toimesta yleiskokous hyväksyi kuolemanrangaistusten toimeenpanon maailmanlaajuista keskeyttämistä suosittavan päätöslauselman. EU:n kriisinhallinta- ja rauhanrakentamisoperaatioissa on mukana ihmisoikeuksien edistäminen.
2. Ihmisoikeusselonteon kansainvälisen osuuden tavoitteet ja painopisteet
Suomen ihmisoikeuspoliittinen aktiivisuus ja sen johdonmukaisuus ovat kansainvälisiä valttikorttejamme. Linjamme ovat yleisesti tunnettuja ja myös arvostettuja ihmisoikeuskentän keskuudessa. Tätä tietä on luonnollista jatkaa eteenpäin. Uusia teitä voidaan – ja niitä tuleekin raivata mutta vanhoja ei ole tarpeen tuhota uusien tieltä. Kuten tiedämme, tehokas ihmisoikeustyö vaatii johdonmukaisuutta, kaukokatseisuutta ja pitkällistä sitoutumista. Päämääriä ei voi luoda vain paria vuotta silmällä pitäen, koska kansainväliset ihmisoikeusprosessit vievät usein vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä.
Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteiksi on selomteon valmistelussa valittu:
a. Naisten oikeudet (erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toiminta, naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, naisten osallistuminen demokraattisiin prosesseihin, oikeuskeinojen saatavuus)
b. Lasten oikeudet (lapsiköyhyyden ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastainen toiminta, lasten osallistumisoikeus)
c. Vammaisten henkilöiden oikeudet
d. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet
e. Alkuperäiskansojen oikeudet
Lisäksi painotetaan moniperustaiseen syrjintään puuttumista sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämistä. Nämä aiheet on valittu painopisteiksi siksi että yksi Suomen ihmisoikeuspolitiikan perustavoitteista on vahvistaa syrjimättömyyttä. Näin ollen kansainvälisessä toiminnassa kiinnitetään erityistä huomiota usein eriarvoisen kohtelun kohteeksi joutuvien ihmisryhmien asemaan ja oikeuksiin.
Turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeudet muodostavat kokonaisuuden. Kaikkien kolmen osa-alueen tulee olla kunnossa, jotta yhteiskunta on vakaa ja sen instituutiot toimivat sen jäsenten parhaaksi. Näin ollen Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopisteet heijastavat myös työtä turvallisemman, oikeudenmukaisemman ja ihmisarvoisemman maailman puolesta.
