Tänään iltapäivällä teemana olivat ihmisoikeudet. Ensin valtioneuvoston istunnossa saimme siunattua ulko- ja oikeusministeriöiden johdolla pitkään valmistellun selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta. Ja jo tänään iltapäivällä pidimme aiheesta Säätytalolla ”miniseminaarin”, jossa oli paikalla selonteosta kuulemassa ja sitä kommentoimassa satakunta eri kansalaisjärjestöjen edustajaa. Koolla oli siis todellinen asiantuntijajoukko, sillä ihmisoikeuksien edistämisessä kansalaistoimijoilla on valtioiden rinnalla elintärkeä rooli.
Kuva: Vuokko Ritari
Kyseessä on todella tärkeä paperi, jonka käsittely alkaa eduskunnassa ensi keskiviikkona. Eduskunta saa nyt hyväksytyssä selonteossa ensimmäistä kertaa katsauksen sekä Suomen kansainväliseen ihmisoikeuspolitiikkaan että Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen. Ulkoministeriössä olemme keskittyneen kansainväliseen ihmisoikeuspolitiikkaan ja oikeusministeriö taas Suomen omaan tilanteeseen.
Omassa alustuspuheenvuorossani tänään hahmottelin sitä, miten tällä hetkellä näemme Suomen toiminnan kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa. Yhteen lauseeseen tiivistettynä sanoman voisi tiivistää siihen, että ihmisoikeudet ja niiden edistäminen ovat ulkopolitiikkamme keskiössä, osa sen kovaa ydintä.
Puheenvuoroni runko on alla, kaikki kommentit aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita!
Ihmisoikeusselonteon kansainvälisen osuuden esittelypuheenvuoro
Suomen kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa linjataan valtioneuvoston juuri hyväksymässä selonteossa neljättä kertaa. Ulkoministeriö on vastannut kansainvälisestä osuudesta. Oikeusministeriö on koordinoinut selonteon kansallisen osuuden laatimista. Keskityn omassa puheenvuorossani selonteon kansainväliseen osuuteen.
Mikä on Suomen brändi kansainvälisenä ihmisoikeustoimijana? Mistä meidät tunnetaan?
Suomen kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka perustuu länsimaisille arvoille ja Suomen historian opetuksille. Sen peruslähtökohta on syrjimättömyys. Jokaisen meistä tulee voida luottaa siihen, että meidän oikeuksiamme kunnioitetaan ja meillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin, jotka koskevat meitä. Jokaiselle tulee taata yhtäläiset mahdollisuudet elää hyvä elämä. Suomalaiset asettavat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon hyvin korkealle.
Suomen ihmisoikeuspolitiikassa on jo pitkään korostettu sitä, että yhteiskunnallisesti muita heikommassa tai haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asemaan ja oikeuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Olemme puhuneet naisten oikeudesta osallistua poliittiseen päätöksentekoon, vammaisten henkilöiden oikeudesta koulutukseen, lapsen edun ensisijaisuudesta, alkuperäiskansojen tai kielivähemmistöjen oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeudesta henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja perhe-elämään. Erityisen heikossa asemassa ovat ne, joihin kohdistuu syrjintää monesta eri syystä: iäkäs kielivähemmistöön kuuluva nainen; alkuperäiskansaan kuuluva tyttölapsi; maahanmuutaja, joka kuuluu sukupuolivähemmistöön.
Edellinen ihmisoikeuspoliittinen selonteko annettiin vuonna 2004. Miten siinä asetetut tavoitteet ovat toteutuneet?
Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä on viime vuosina vahvistunut niiden kysymysten osalta, joihin Suomi on kiinnittänyt erityistä huomiota. Muutamia esimerkkejä:
Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2006 saatiin päätökseen neuvottelut vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevästä yleissopimuksesta ja sen lisäpöytäkirjasta. Syksyllä 2007 YK:n yleiskokous hyväksyi julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista. Viime syksynä se hyväksyi taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka mahdollistaa yksilövalitukset.
Suomen EU-puheenjohtajuuden tuloksiin voidaan laskea ihmisoikeuksien entistä järjestelmällisempi huomiointi ja ihmisoikeusvalvonnan lisääminen unionin kriisinhallintatyössä. ETYJ-puheenjohtajuuden aikana onnistuimme viemään eteenpäin syrjinnän vastaista toimintaa.
YK:n ihmisoikeusneuvosto aloitti toimintansa kesällä 2006. Suomi valittiin sen jäseneksi ensimmäisten joukossa. Ihmisoikeusneuvoston merkittävimpiin työkaluihin kuuluu yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu: jokaisen YK:n jäsenvaltion ihmisoikeustilanne arvioidaan neljän vuoden välein ja sille annetaan suosituksia puutteiden korjaamiseksi. Suomen määräaikaistarkastelu oli yksi ensimmäisistä ja meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus vaikuttaa tarkastelussa sovellettaviin menettelytapoihin, kuten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan avoimeen yhteydenpitoon arvioinnin osana.
Euroopan romanifoorumin ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun tehtävän perustaminen ovat pitkälti Suomen aloitteellisuuden tulosta. Suomella oli merkittävä rooli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ihmiskaupan vastaista toimintaa käsittelevän erityisedustajan tehtävän luomisessa. Kaikki kolme toimijaa ovat vakiinnuttaneet asemansa merkittävinä ihmisoikeuksien toteutumisen valvojina ja aloitteentekijöinä Euroopassa.
Monet tavoitteemme ovat siis toteutuneet mutta onko niin tapahtunut meistä huolimatta vai meidän ansiostamme? Miten Suomi nähdään ihmisoikeustoimijana?
Onko Suomi ihmisoikeuksien edistäjänä kansainvälisen politiikan vänrikki Nappula, joka toohottaa konferenssista toiseen kainalossaan paksu mapillinen hyvää tarkoittavia mutta todellisuudesta vieraantuneita iskulauseita? Vai olemmeko kersantti Ärjylä, joka käy vuoropuhelua huutamalla muut kumoon?
Suomi tunnetaan maana, joka puhuu kansainvälisillä areenoilla ehkä muita harvemmin mutta asiaa. Emme ole muiden epäonnistumisiin keskittyvä ja omaa näkemystään julistava maa, vaan ratkaisuja etsivä ja tuloksiin pyrkivä maa. Meillä on uskottavuutta tasavertaiseen vuoropuheluun kykenevänä kumppanina, joka ei käytä isännän tai oppimestarin ääntä.
Lähtöasetelma on siis meille edullinen. Brändiä pitää kuitenkin vaalia ja vahvistaa.
Suomen ihmisoikeusbrändin kehittämisessä on kolme haastetta:
1. Aito vuoropuhelu vaatii aloitteellisuutta. Miten olla nykyistä aloitteellisempi mutta samalla säilyttää rakentava ja ratkaisuja etsivä roolimme käsiteltäessä muiden maiden ihmisoikeusongelmia?
2. Uskottavuus vaatii rehellisyyttä. Miten hyödyntää paremmin suomalaista suoruutta ongelmien ratkaisemisessa olematta aggressiivinen? Tässä voimme oppia paljon esimerkiksi presidentti Ahtisaaren toimintatavasta
3. Tulosten saavuttaminen vaatii panostusta – omaan huutoon on vastattava. Miten vahvistaa Suomen käytännön toimia – hankkeita ja voimavaroja – ihmisoikeuksien hyväksi kysymyksissä, joissa olemme kansainvälisillä foorumeilla olleet aloitteellisia ja ottaneet näkyvän roolin?
Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittinen selonteko esittää hallituksen vastauksen näihin haasteisiin.
1. Aloitteellisuus
Suomen tavoitteena on entistä oikeudenmukaisempi, turvallisempi ja ihmisarvoisempi maailma. Kuten YK:n vuoden 2005 huippukokous totesi, turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa.
Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteiden valinnassa lähtökohtana on ollut syrjimättömyys – jokaisen ihmisen oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Kansainvälisessä toiminnassa tullaan kiinnittämään erityistä huomiota niiden ihmisryhmien asemaan ja oikeuksiin, jotka joutuvat muita useammin eriarvoisen kohtelun kohteeksi. Painopisteiksi on valittu naisten, lasten, vammaisten henkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen oikeudet.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on oikeus oikeudenmukaiseen maailmaan. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva syrjintä ja suoranainen väkivalta on kuitenkin yleistä. Joissakin maissa se on kirjattu lakiin. Maailmassa on seitsemän valtiota, joissa homoseksuaalisuudesta rangaistaan kuolemalla (Iran, Saudi Arabia, Jemen, UAE, Sudan, Nigeria, Mauritania). Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin kohdistuu räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, heidän asemaansa ei kiinnitetä riittävästi huomiota kansainvälisillä ihmisoikeusfoorumeilla. Tästä syystä heidät on nostettu yhdeksi Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteeksi.
2. Rehellisyys
Äsken hyväksytyssä selonteossa on ensimmäistä kertaa mukana kattava katsaus Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen. Kansainvälinen ja kansallinen ihmisoikeuspolitiikka ovat samaa kokonaisuutta. Suomi tunnetaan siitä, että tunnustamme omat puutteemme ja yritämme aidosti korjata niitä. Rehellinen itsekritiikki on osa uskottavuuden kivijalkaa.
Uskottavuus edellyttää myös sitä, että Suomi ottaa kantaa muissa maissa oleviin ongelmiin. Haluamme vahvistaa Euroopan unionin uskottavuutta ja kykyä käydä todellista vuoropuhelua varmistamalla, että EU vaatii yhtä paljon itseltään kuin muilta myös ihmisoikeuskysymyksissä. Esimerkiksi vähemmistöjen kohtelussa meillä on parantamisen varaa. Suomi puhuu suoraan myös muille kuin EU-kumppaneille. Viime aikoina olemme mm. ottaneet Venäjän kanssa eri tasoilla, presidentti mukaanlukien, esiin ihmisoikeuspuolustajien ja toimittajien murhat.
EU-jäsenyys antaa käyttöömme vaikutuskanavia, jotka ulottuvat kaikkialle maailmaan. Pidämme erittäin tärkeänä, että EU toimii aktiivisesti ja johdonmukaisesti ihmisoikeuksien edistämiseksi kaikkialla maailmassa. Näin varmistamme sen, että Suomenkin ääni kantaa mahdollisimman pitkälle.
3. Panostus
Suomen mahdollisuudet edistää ihmisoikeuksia kansainvälisesti mielletään toisinaan turhankin rajallisiksi. Realiteetit täytyy tietysti tunnustaa mutta Suomella on käytettävissään joukko työvälineitä, joilla voidaan saada paljon aikaan.
Tehokas toiminta edellyttää voimavarojen keskittämistä ja oikeiden vaikutuskanavien valintaa.
Tulemme jatkossakin osallistumaan aktiivisesti kansainvälisten ihmisoikeusnormien kehittämiseen. Suomea kuunnellaan – hyvä brändimme edesauttaa viestiemme kantavuutta. Jäsenyys kansainvälisissä elimissä avaa erityisiä vaikutusmahdollisuuksia. Tämä on peruste mm. sille, että pyrimme YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi kaudelle 2013-2014.
Suomen kehitysyhteistyöpolitiikka rakentuu ihmisoikeusperustaiselle lähestymistavalle. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että suurillakaan aineellisilla panostuksilla ei ole vaikutusta, jos yhteiskuntarauha, ihmisoikeuksien kunnioitus ja tasa-arvo puuttuvat. Ihmisoikeusloukkaukset ovat ensimmäisiä merkkejä siitä, että yhteiskunta on ajautumassa vakavaan kriisiin. Laajaan turvallisuuteen ja aktiiviseen ulkopolitiikkaan kuuluu myös se, että kehitysyhteistyön kautta torjutaan ihmisoikeusloukkauksia, vahvistetaan oikeusvaltiota ja panostetaan erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien asemaan kohentamiseen.
Suomen kehitysmaissa sijaitsevilla edustustoilla on käytössään paikallisen yhteistyön määräraha, joka ei ole määrältään suuri, mutta joka on osoittautunut tehokkaaksi ja joustavaksi keinoksi tukea suoraan ihmisoikeuksia edistäviä hankkeita ja järjestöjä. Sen käytöstä on saatu hyviä kokemuksia.
Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan toimeenpanossa edustustoilla ja niissä toimivalla henkilökunnalla on avainrooli. Juuri he ovat suoraan kosketuksissa paikallisiin ihmisoikeustoimijoihin ja luovat pitkälti sen kuvan, joka ulkopuolisilla on Suomesta ihmisoikeuksien edistäjänä. He ovat myös avainroolissa, kun vaikutetaan siihen, miten EU:n ihmisoikeuspoliittisia linjauksia toteutetaan käytännössä kentällä.
Tärkeä rooli ihmisoikeuspolitiikan täytäntöönpanossa on myös ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettiläällä. Sauli Feodorow on juuri aloittanut tässä tehtävässä.
Suomalaiset asiantuntijat ovat hyvässä maineessa ja haluttuja kansainvälisiin luottamustehtäviin. Heidät valitaan tehtäviinsä omilla ansioillaan mutta valtiovalta voi tehdä paljon valinnan edistämiseksi. Tähän tullaan panostamaan myös jatkossa. Suomalaiset asiantuntijat vahvistavat kuvaa Suomesta maana, jolle ihmisoikeuksien vahvistuminen kaikkialla maailmassa on tärkeää.
Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin ne kymmenet suomalaiset ihmisoikeusasiantuntijat, jotka toimivat YK- ja eurooppalaisissa järjestöissä sekä humanitaarisen avun ja siviilikriisinhallinnan tehtävissä. He vievät ylevät periaatteet käytäntöön ja toimivat usein hyvin vaikeissa ja vaarallisissa oloissa esimerkiksi Afganistanissa, Kolumbiassa tai Kongon demokraattisessa tasavallassa. He saavat aivan liian vähän huomiota ja kiitosta työstään. Kiitos!
Julkinen keskustelu Suomen roolista Afganistanissa keskittyy liian usein vain siihen, millä tavoin ja minkälaisella panostuksella osallistumme sotilaalliseen kriisinhallintaan. Sotilaallinen kriisinhallinta on tärkeää, ilman sitä ei ole edellytyksiä siviilikriisinhallinnalle eikä ihmisoikeuksien edistämiselle. Kokonaisvaltaisen kriisinhallintaotteemme ansiosta Suomi näkyy paikallisen väestön keskuudessa oikeusvaltiorakenteita tukevana ja esimerkiksi naisten oikeuksia painottavana kumppanina. Olemme yksi merkittävimmistä ihmisoikeussektorin rahoittajista Afganistanissa. Suomen profiili on samanlainen monessa muussakin konfliktin runtelemassa maassa.
Euroopan unioni on Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeisin vaikutuskanava. Unioni on mm. YK:n yleiskokouksessa ja Ihmisoikeusneuvostossa keskeinen osapuoli miltei kaikissa ihmisoikeuksien edistämistä käsittelevissä neuvotteluprosesseissa. EU on maailman suurin kehitysyhteistyön toimija ja erittäin merkittävä siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan toimija. Unionin perusolemukseen kuuluu ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen kaikessa sen toiminnassa. Suomi pyrkii omalla toiminnallaan varmistamaan sen, että tämä toteutuu käytännössä.
EU ei voi olla vaihtoehto YK:lle, Euroopan neuvostolle tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle. Suomi jatkaa aktiivista toimintaa YK:n yleiskokouksessa ja ihmisoikeusneuvostossa. Samoin poliittista ja taloudellista tukea Euroopan neuvostolle jatketaan. Etyjissä Suomi jatkaa omalla puheenjohtajuuskaudellaan aloittamaansa työtä kansalaisyhteiskuntaosallistumisen ja ihmisoikeuspuolustajien aseman vahvistamiseksi ja jäsenvaltioiden antamien sitoumusten toimeenpanon seurannan tehostamiseksi.
Lopuksi
Ihmisoikeuspoliittinen selonteko asettaa tavoitteet Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan toteuttamiselle lähivuosina. Selonteon laatimiseen on panostettu paljon, ja jotta se olisi hyödyksi kaikille toimijoille, siitä on pyritty tekemään mahdollisimman käytännönläheinen asiakirja. Haluamme välttää vänrikki Nappulan kohtalon – Suomen puheenvuorojen aikana toivottavasti kukaan ei pakene kokoussalista käytävänpuolelle kahvitauolle. Suomesta tuskin tulee jatkossa myöskään kersantti Ärjylää. Meillä ei ole sen paremmin tarvetta kuin haluakaan ryhtyä oppimestariksi. Haluamme jatkossakin olla aloitteellinen ja suora mutta oikeudenmukainen kumppani, joka noudattaa itse omia periaatteitaan.
