Lomamatkat ovat usein rentouttavia. Vielä rentouttavampia ne ovat silloin kun tietää (tai joku kertoo), mitä kannattaa tehdä, minne mennä ja missä syödä. Tällä lomalla kaikki on ollut ikäänkuin tarjottimella. Saku ja Kirsi ovat olleet niin avuliaita, että oikein punastuttaa.

En muista koskaan syöneeni yhtä hyvin. Saku ja Kirsi ehdottavat jotain paikallista ravintolaa. Menemme sinne emmekä taatusti pety. Italiassa syöminen ja juominen on elämäntapa, ei vain välttämättömyys. Maltillinen dekadenssi on kaunis asia.

Kun tähän yhdistää kuntoilun (kuusi lenkkiä seitsemässä päivässä), hyvät yöunet, pari kirjaa, shoppailua ja monta tuntia lasten kanssa uima-altaalla, niin loma on täydellinen.

Parina sateisena aamuna olemme hoitaneet kulttuuripuolta. Kävimme mm. Frassassin luolissa ja muuten vain ihailemassa Marchen-alueen pittoreskejä pikkukyliä: San Ginesio, Urbisaglia, San Severino Marche, Matelica, Genga ja Cerreto d’Esi. Isommissakin kaupungeissa on tullut käytyä: Ancona, Macerata, Civitanova Marche ja Tolentino.

Hienointa tällä alueella on turistien vähyys. Ei kuule pahemmin englantia…ja tuntee itsensä typeräksi turistiksi, koska ei osaa Italiaa. Ulkomaalaiset, kuten me, olemme kai jonkinasteinen nähtävyys…Toscanaan ja Umbriaan verrattuna tämä on vielä toistaiseksi aika koskematonta aluetta, ja siksi niin kaunista. Silmä ja sielu lepäävät, ja jatkavat lepäämistä täällä vielä viikon verran.

Huomenna ajamme rannikkoa pitkin pohjoiseen, Riminin eteläpuolelle paikkaan nimeltä Riccione. Siellä meillä on tärskyt Claudio Cannillan kanssa. Tapasimme Suzannen kanssa Claudion ja hänen ystävänsä Andrea Negrin Kuubassa vuonna 2000. Satuimme samaan (ja ainoaan) ravintolaan eräässä pikkukylässä. Tulimme hyvin juttuun ja olemme pitäneet yhteyttä. Sittemmin olemme tapailleet pariin otteeseen.

Tekstailin Claudiolle ja Andrealle, että olemme Marchessa lomailemassa. Claudio oli perheineen sattumoisin lähistöllä, joten sovimme treffit. Pieni maailma.