Euroopan unioni on jatkuvaa heiluriliikettä. Välillä heiluri syventää yhteistyötä. Välillä tullaan taas takaisinpäin.
Kärjistäen voisi sanoa, että 1957-1973 oli syväntämisen ja laajentamisen aikaa. Euroopan yhteisöt perustettiin. Rakennettiin tulliliitto ja otettiin kolme uutta maata mukaan remmiin.
Sen jälkeen heiluri muutti suuntaa. Tuli öljykriisi ja euroskleroosi. Integraatio maistui puulta. Herättiin vasta sen jälkeen kun Japani ja USA ajoivat ohi.
Vuonna 1985 tapahtui jälleen muutos. Heiluri lähti syventämään integraatiota. Päätettiin panostaa sisämarkkinoihin. Impulssi tuli pitkälti elinkeinoelämän puolelta. Esimerkiksi Percy Barnevik liputti vahvasti sisämarkkinoiden puolesta.
Palaveri Toomas Ilveksen kanssa Itämeristrategiasta.
Myötätuulta kesti 15 vuotta. Syntyi Maastrichtin ja Amsterdamin sopimukset. Unioni laajeni viidellä uudella maalla, joista Suomi oli yksi. Syntyi yhteisvaluutta euro. Heiluri muutti taas suuntaa Nizzan riitaisen huippukokouksen seurauksena. Isot ja pienet maat ottivat yhteen. Tästä ei olla toivuttu vieläkään.
Perustuslain kaatuminen Hollannissa ja Ranskassa vahvisti negatiivista kierrettä. Näin vaikka kymmenen uuden maan mukaantulo vuonna 2004 oli loistava juttu.
Panin tyytyväisenä merkille, että suomalaiset yritysjohtajat ovat viime aikoina osallistuneet aktiivisesti eurooppalaiseen debattiin.
Viime viikolla Jorma Ollilla kolumnoi arvostetussa Business Week-julkaisussa. Hän arvosteli talousnationalistista ja protektionistista ilmapiiriä ja peräänkuulutti toimivia sisämarkkinoita. Enemmän Eurooppaa, vähemmän sääntelyä.
Katerina Lint on toimistomme uusin vahvistus.
Nalle Wahlroos pisti lisää pökköä pesään tänään Financial Times-lehdessä. Hän suitsutti euroa ja ehdotti, että hakijamaille (esimerkiksi Turkille) perustettaisiin ETA-tyyppinen odotushuone ja annettaisiin mahdollisuus liittyä euroon. Rohkea ehdotus. Toivottavasti siitä syntyy keskustelua.
Päivä meni pitkälti kokoustaessa. Tapasin Toomas Ilveksen ja Christopher Beazleyn. Aiheena Itämeristrategia, josta laadin raportin ulkoasiainvaliokunnassa syksyllä.
Tapasin myös Nokian Veli Sundbäckin ja Lauri Kivisen. Veli oli aikoinaan esimieheni ulkoasiainministeriössä. Oli mukava rupatella mm. unionin kilpailukyvystä.
Tänään meillä aloitti myös suomalais-amerikkalainen yliopistoharjoittelija Katerina Lint. Katerina vahvistaa toimistoamme kuukauden ajan ja tutustuu samalla Euroopan parlamentin kiemuroihin. Loistotyyppi! Tulee hyvä työrupeama.
