No niin, nyt uudistetut kotisivut ovat auki. Tuomas Rautanen on tehnyt loistavaa työtä. Kotisivun rakentaminen ja uudistaminen ei ole helppoa puuhaa.
Tänään oli hyvä päivä. Ei turhia kokouksia. Aamulla väänsin huomisen Ilta-Sanomat kolumnin. Latasin täyslaidallisen palveludirektiivistä. Koko keskustelu on saamassa absurdeja piirteitä. Populismi jyllää. Vasemmistolaisista on tullut nationalisteja ja oikeistolaisista populisteja. Epäpyhä liitto.
Väitetään, että palveludirektiivi tuhoaa suomalaiset hyvinvointipalvelut. Potaskaa. Väite perustuu kahteen väärinkäsitykseen. Ensiksi siihen, että palveludirektiivi koskettaa kaikkia palveluja ja toiseksi siihen, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kuuluu vanhojen EU-maiden kärkikastiin. No, eiköhän huominen kolumni herätä ainakin jonkinasteista keskutelua…
Lounastin Henkka Satulin ja Kristian Hedbergin kanssa pitkästä aikaa. Take-sushi perinne jatkuu. Oli kiva rupatella uudesta komissiosta ja muista ajankohtaisista EU-asioista.
Iltapäivällä pidin kolme alustusta. Ensin kerroin Malcolm Harbourin vierailijaryhmälle suomalaisen parlamentaarikon työstä. Ryhmä oli Midlandsin alueelta. Innostuivat kun kerroin, että appivanhempani asuvat Solihullissa. Piitu puhui myös samaiselle ryhmälle. Brittikonservatiivit saivat suomalaista federalismia ja liberalismia tuutin täydeltä.
Vieralijaryhmän jälkeen sain kunnian puhua arvovaltaisen Centre for European Reform (CER) think-tankin tilaisuudessa komission uudistamisesta. Pääalustajana oli komissaari Antonio Vitorino (vanha esimieheni konventin ajoilta) ja CER:n Alisdair Murray, joka oli laatinut aiheesta erinomaisen raportin. Keskustelua veti CER:n johtaja Charles Grant. Paikalla oli Brysselin instituutionörttien kerma.
Puheenvuorossani korostin komission kollegialisuuden (yhteispelin), vahvan puheenjohtajuuden ja paremmanviestintästrategian merkitystä. Suhtauduin myönteisesti uuteen komissioon. Uskon, että se tulee olemaan dynaamisin komissio sitten Jacques Delorsin.
CER:n tilaisuudesta riensin puhumaan suomalaisille yhteiskuntavaikuttajille Euroopan parlamentin merkityksestä. Tämä on sitä työtä, josta pidän eniten. On kiva puhua ihmisille, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita EU-kiemuroista. Minunkin on välillä vähän vaikea piiloitella innostustani.
Sain tänään postissa paketin, jossa oli iloinen ”yllätys”. Olin unohtanut, että Elizabeth Bombergin ja minun Oxford University Pressillä julkaisema perusteos, The EU: How does it Work?, käännettiin ruotsiksi. Ruotsinkielinen versio, Hur fungerar EU?, on nyt tullut painosta.
Englanninkielinen versio on myynyt EU-mittakaavan mukaan platinaa, eli vuodessa noin 7 000 kappaletta. Käännös ei varmaan pääse samoihin lukuihin, mutta on aina hieno tunne nähdä tuore kirja. Varsinkin sellainen, johon itse ei pahemmin tarvinnut panostaa…
