Jouni Pullin blogikommentin innoittamana muutama havainto vuoden ensimmäiseltä Afrikan matkalta. Toinen matka tehdään syksyllä ja silloin olisi tarkoitus matkustaa eteläisen Afrikan suuntaan.
Seuraavat havainnot eivät ole mitään syväanalyysiä, vaan lähinnä hajahuomioita.
1. Meidän tulisi tarkastella Afrikkaa kokonaisvaltaisesti, koko ulkopolitiikan keinovalikoimaa käyttäen. Afrikka ei ole pelkkää kehitysyhteistyötä. Se on myös rauhaa, taloutta, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia.
2. Meidän pitää tukea EU:n Afrikka-strategiaa ja ylipäätään Afrikan unionin toimintaa. Euroopassa Afrikkaa käsitellään usein ikäänkuin paternaalisella otteella. Se ei ole hyvä asia. Suomella, joka ei ole entinen siirtovalta, on hyvä maine Afrikan mantereella. Aloitteemme konfliktinehkäisystä ja rauhanprosessien tukemisesta sai hyvän vastaanoton Afrikan unionissa.
3. Afrikka kuuluu edelleen maailman köyhimpiin alueisiin. Yli 40 prosenttia afrikkalaisista elää alle yhdellä dollarilla päivässä. Afrikassa asuu 12 prosenttia maailman väestöstä, mutta maanosa tuottaa vain prosentin maailman taloudesta. Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut myönteistä kehitystä. Vuonna 2007 Afrikan keskimääräinen taluskasvu oli lähes kuusi prosenttia.
4. Monipuoluejärjestelmät ovat kehittyneet Afrikassa, mutta haasteet demokratian ja hyvän hallinnon kehittämseksi ovat edelleen suuret. Erityisesti vaalien jälkeinen väkivalta on ollut ongelma. Tästähän on nähty esimerkkejä mm. Keniassa ja Zimbabwessa. Demokratian vakiinnuttaminen ei ole helppoa.
5. Aseellisten konfliktien määrä on laskenut, mutta Afrikassa on eniten konflikteja tällä hetkellä. Esimerkiksi Suomi osallistuu kriisinhallintatoimiin Tshadissa, Sudanissa/Darfurissa, Liberiassa, Somaliassa ja Kongossa.
6. Kehitysyhteistyön puolella painopisteemme ovat Etiopiassa, Keniassa, Mosambikissa, Tansaniassa ja Sambiassa.
Tällaisia huomioita tällä kertaa. Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä aihepiiristä.
