Kolme yötä ja neljä päivää poissa. Vihdoin kotona. Tuntuu hyvältä.
Ei sille voi mitään, mutta kyllä näiden Strasbourgin viikkojen jälkeen takki on aika tyhjä.
Viikko meni hyvin. Tuomas ja Titta auttoivat paikanpäällä. Henrik piti linnaa pystyssä Brysselin päässä.
Tänään päivä oli täynnä homofobiaa. Ensin keskustelimme aiheesta ryhmässä noin tunnin verran.
Tunteet kävivät aika kuumina. Meillä on paljon konservatiivista porukkaa, joille koko homoseksuaalisuus käsitteenä on arka paikka.
Oman liberaalin arvomaailmani lähtökohta on suvaitsevaisuus. Se tarkoittaa, että suvaitsen myös ahdasmielisiä näkemyksiä niin kauan kun ei rikosta tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteita.
Tänään oli kuitenkin vaikea pitää periaatteistani kiinni. Pariin otteeseen teki mieli räjähtää. Muutaman kollegan näkemykset homoseksuaalisuudesta olivat suoraan 1500-luvulta. Purin kuitenkin hammasta ja säilytin malttini.
Keskustelu osoitti miksi homofobiasta pitää keskustella…
Täysistuntosalissa äänestys meni hyvin. Parlamentti hyväksyi julistuksen homofobiasta. Moni meidänkin ryhmän jäsenestä äänesti resoluution puolesta. Ei se maailma päivässä muutu, mutta yrityksestä ei ainakaan tänään ollut puutetta.
Huomenna lennän Suomeen, jossa puhun Kirkkohallituksen EU-tilaisuudessa Paavo Lipposen kanssa. Aiheena EU:n perustuslaki. Siitä enemmän huomenna.
