Helsinki City Maraton 3h 59min 49 sek

%video%

Kotona ollaan…ja elossa. Ensimmäinen (ja samalla toiseksi viimeinen) kaljapullo on juoto. Fiilis on mahtava, joskin en muista milloin olisin viimeksi ollut näin poikki.

Juoksu ei mennyt ihan nappiin, mutta ei se pahemmin mieltä paina. Nettoajaksi tuli 3.59,49, eli juuri ja juuri alle neljän tunnin.

Jossain alitajunnassa olin toivonut kolmen ja puolen tunnin aikaa. Taisi olla vähän liian kova tavoite. Ajattelin, että Brysselin 20km juoksu (1h36min) olisi enteillyt parempaa maratonia. Huomasin kuitenkin nopeasti, että puolimaraton on eri laji kuin maraton.

Yhtä kaikki fiilis on loistava. Oli mahtavaa juosta tuttuja teitä pitkin. Se kuuluisa seinä tuli oikeastaan vastaan jo 25 km kohdalla. Lauttasaaren silta vastatuuleen oli yhtä tuskaa. Lehtisaaressa oli jopa pakko ottaa muutama kävelyaskel. Sitten näin Isä-Papan, äidin ja kaverini Fredan. Se auttoi jaksamaan.

Kannustushuutoja tuli koko matkan varrella, varmaan yli parisataa, tyyliin ”Tsemppiä Alex” . Alussa hymyilin, vilkutin ja kiitin. Lopussa vain heilautin kättä kiitokseksi. Olin vain niin kertakaikkisen puhki.

Lehtisaaren kohdalla naapuri tuikkasi, että ”Nyt ei taida Alexia enää hymyilyttää”. Oli tietenkin pakko kääntyä ja hymyillä ja todeta, että ”Kyllä tässä vielä jaksaa hymyillä”.

Hauskinta oli kun porukat aina välillä huusivat, että ”Hyvä Göran, paina”. Isäni nauroi kun kerroin, että sain ainakin 20 Göran-kannustusta.

Kiitos vielä kaikille kannustusviesteistä näilläkin sivuilla. Ne antoivat lisävirtaa.

Avustajani Henrik Ruso ja hänen parempi puoliskonsa Ninni toimivat loistavina huoltojoukkoina. Ottivat matkanvarrella kaikki ne kuvat, jotka tuossa alla näkyy. Henrik otti myös paljon videokuvaa, jonka pistämme sisään tiistaina.

Nyt kaljalle ja nukkumaan.

Juoksun kulku löytyy tästä.