Tänään osallistuin Ruotsin television (SVT) nauhoituksiin Lundissa. Ohjelman nimi on Agenda Europa ja se nähdään sunnuntai-iltana. Keskusteluohjelmaan osallistui myös Tanskan entinen pääministeri Paul Nyrup Rasmussen, joka on nykyään meppi, sekä nuori ruotsalainen kansanedustaja Hillevi Larsson.
Ohjelman aiheena oli Ruotsi, Tanska ja Suomi EU:n jäseninä. Viisitoistaminuuttisen aikana keskustelu lähti kuitenkin raiteilta. Rasmussen ohjasi sitä päivänpolitiikan suuntaan. Esille nousivat mm. Laval-tapaus ja REACH-äänestys.
Miksi nuo muut näyttävät noin vakavilta?
Maisemaa Öresundin sillalta. Pitäisiköhän vaihtaa alaa ja ruveta valokuvaajaksi?
Omissa puheenvuoroissani nostin esille Suomen ja Ruotsin välisiä eroja. Toistin vanhan teesin, että Suomesta tuli EU:n jäsen, kun tietyt tahot taasen luulivat, että EU:sta tuli Ruotsin jäsen…
Miksi nuo muut näyttävät noin vakavilta?
Jäsenyyden alussa Suomea arvostettiin jäsenmaana enemmän kun Ruotsia, ei vähintään siksi, että menimme mukaan euroon. Nyt puntit ovat tasaantuneet. Ruotsi on kuronut eron umpeen. Asiaa on auttanut Suomen nykyinen passiivinen EU-politiikka.
Keskustelu oli myös malliesimerkki EU:n politisoitumisesta. Rasmussen keskittyi pitkälti EPP-puolueen mollaamiseen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin ylistämiseen. Hän piti Göran Perssonia ”hyvänä eurooppalaisena”. Siinä vaiheessa minulta meinasi pokka pettää…
Oma performanssini ei mielestäni ollut terävimmästä päästä. Taisin yllättyä Rasmussenin linjasta enkä lähtenyt vastaväittelyyn. Ehkä olisi pitänyt. Mene ja tiedä.
Tässä ammatissa tulee matkusteltua paljon. Onneksi nykyinen lennonjohtojärjestelmä on keskitetty Brysseliin. Sen seurauksena lennot ovat lähes aina ajoissa. Tänään oli kuitenkin poikkeuksellinen päivä. Ensin pääsimme liikkeelle Brysselistä tunnin myöhässä, syynä sakea sumu.
Kööpenhaminan lentoasemalta piti ottaa juna Öresundin sillan yli Lundiin (Öresundin salmella on ikivanha suomalainen nimi: Juutinrauma). Tuli joku häikkä ja juna oli 45 minuuttia myöhässä. Oli pakko hypätä taksiin, että ehtisin nauhoitukseen.
Maisemaa Öresundin sillalta. Pitäisiköhän vaihtaa alaa ja ruveta valokuvaajaksi?
Paluumatkalla Lundin juna oli ensin myöhässä. Sen jälkeen tuli taas joku ongelma ja jouduin vaihtamaan junaa Malmössä. Juna Malmösta Kastrupin kentälle oli myös – yllätys, yllätys, myöhässä. Pääsin loppujen lopuksi Kööpenhaminan lentoasemalle. Kuten olettaa saattoi oli myös lentoni Kööpenhaminasta Brysseliin myöhässä. Lopulta pääsin sentään Brysseliin, myöhässä tottakai…
Matkustan päivittäin junalla töihin. Arvostukseni Brysselin paikallisjunia kohtaan kasvoi tänään roppakaupalla. Nehän ovat sentään ajoissa…
