.jpg)
Mepin arkea…Hei me lennetään…
Tänään oli luku- ja kirjoituspäivä, johon mahtui palaveri pohjoisesta ulottuvuudesta (PU) ja keskustelutilaisuus EU:sta. Komissiossa on yksi henkilö, espanjalainen Fernando Garcés de los Fayos, joka vastaa pohjoisesta ulottuvuudesta. Aluksi suhtauduin varauksellisesti siihen, että pohjoista ulottuvuutta hoitaa espanjalainen virkamies. Ei olisi pitänyt. Fernando on pätevä kaveri.
Keskustelimme avoimesti PU:n tulevaisuudesta. Mielestäni viesti oli positiivinen. PU etenee. Asiaa käsitellään ministeritasolla marraskuun lopulla. Tuolloin on määrä sopia jatkosta.
Kolmen vuoden toimintaohjelmat ovat liian lyhyitä. Komissio toivoo eräänlaista juoksevaa ohjelmaa, ilman takarajaa. Hyvä idea, koska silloin PU ei ole sidoksissa nykyohjelmiin.
Ongelman muodostaa edelleen Venäjä, jonka mielenkiinto PU:hun on ollut parhaimmillaan varauksellinen; huonoimmillaan välinpitämätön. Presidentti Putin suhtautuu myönteisesti, ulkoasiainministeriö varauksellisemmin.
Yhtä kaikki viime syksyn ja talven polemiikki PU:sta ja Itämerestä kantaa hedelmää. Molemmat hankkeet etenevät sulassa sopusoinnussa. PU on osa ulkopolitiikkaa ja Venäjä-suhteita. Itämeri on EU:n sisäpolitiikkaa.
Aamupäivällä kävin puhumassa Seinäjoen Ammattikorkeakoulun lähijohtajaopiskelijoille. Jälleen kerran mukava porukka. Tällä kertaa vaihdoin vähän perusmuottia. En pitänyt varsinaista luentoa. Pyysin vierailijoita esittämään kysymyksiä. Ja niitä tuli: kaikkea harrastusten ja työn väliltä. Taidan käyttää samaa muottia tulevaisuudessakin.
Töissä saimme hommat alkuiltapäivästä sen verran pakettiin, että päätin yllättää Emilien ja Oliverin. Kävin hakemassa molemmat ”koulusta” ennen lentomatkaa. Onko maailmassa mitään kauniimpaa kun iloisesti yllättyneen lapsen kasvot?
