Happy Birthday Suzanne! Aamu alkoi synttäriseremonialla kello 6.15. Synttäritarjottimelle pistin lahjat, kortit, aamuteen, kynttilän ja lasten aamumaidot. Laulettiin ”Happy Birthday” ja puhallettiin kynttilä.
Varsinaiset synttäribileet järjestämme vasta lauantaina. Menemme kaveriporukan kanssa ulos syömään. Me vietämme synttäreitä kahdestaan huomenna. Tänään piti käydä Suzannen kotikonnuilla.
Päivä oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Britannian ylä- (House of Lords) ja alahuoneen (House of Commons) kuultavana. Kyseessä oli molempien kamarien EU-valiokuntien kuulemiset. Ne ovat oikeastaan samanlaisia kuin Eduskunnan valiokuntien asiantuntijakuulemiset. Formaatti on kuitenkin Britanniassa ehkä vähän keskustelevampi.
Olin valmistautunut tiukkaan grillaukseen ja vahvasti EU-vastaiseen ilmapiiriin, mutta yllätyin. Keskustelu oli itse asiassa aika maltillista… paria poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeukset olivat tietenkin konservatiivisen puolueen edustajia.
Tunnettu EU-vastustaja William Cash kertoi lukeneensa joitain kirjoittamiani akateemisia artikkeleita. Ensin luulin, että hän halusi olla kohtelias… ei hän niitä ihan oikeasti ole lukenut. Putosin maan pinnalle, kun Cash totesi, että EU-julkaisuni ovat aivan liian raskaita ja teoreettisia. Hän taitaa olla oikeassa.
Valiokunnissa kysymykset vaihtelivat perusoikeuksien oikeudellisesta sitovuudesta EU:n oikeushenkilöllisyyteen. Päivän pääkysymys oli mitä tapahtuu, jos Britannia äänestää perustuslakia vastaan. Vastasin suoraan, että kansanäänestyksessä on pikemmin kyse brittien EU-jäsenyydestä kuin perustuslaista. Jos Britannia äänestää vastaan, se merkitsee todennäköisesti eroa unionista. Nyökkäyksistä päätellen vastaukset tyydyttivät.
Tuntui hienolta kävellä maailman vanhimman parlamentin käytävillä. Joka puolella oli patsaita ja maalauksia brittipolitiikan suuruuksista, Disraelista Churchilliin. Olin kyllä aika pihalla, koska en tunne Britannian poliittista historiaa tarpeeksi hyvin. Suzannen äiti on historian opettaja. Pitäisi varmaan skarpata…
Perinteistä ei ollut puutetta. Meille tarjottiin lounas ”Strangers” ravintolassa. Kuulemisten välissä joimme perinteiset iltapäiväteet asianomaisine pikkuleipineen. How lovely indeed…
Seuraan Britannian EU-keskustelua tiiviisti. On oikeastaan aika uskomatonta, että varttuneessa jäsenmaassa voi olla niinkin huono keskustelutaso. Monet lehdet levittävät tahallaan väärää informaatiota mm. perustuslaista. Paras kuulemani juttu oli, että EU pakottaa muuttamaan Waterloon juna-aseman ”Eurooppa-asemaksi”.
Aina välillä valitellaan Suomen EU-keskustelun tasoa. Taidan itsekin välillä syyllistyä tähän. Ei tarvitse kuin avata brittilehti tai BBC:n perusuutislähetys niin huomaa, että meillä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin.
Suomen TV-uutisissa (YLE, Maikkari ja Nelonen) käsitellään usein kansainvälisiä uutisia. Ja ne muodostavat usein jopa puolet uutistarjonnasta.
Britannian peruskanavat taas uutisoivat nykyään lähes ainoastaan kansallisia asioita. Parisen vuotta sitten satuin katsomaan BBC:n pääuutislähetystä. Puolet uutislähetyksestä keskittyi jalkapalloilija David Beckhamin perheen kidnappausuhkaan (myöhemmin ilmeni, että juttu oli susi) ja toinen puoli erään teinitytön katoamiseen.
Sama teesi pätee printtimediaan. Britanniassa laatulehdet ovat nykyään vähissä. Jopa Timesista on tullut vähintäänkin kyseenalaista EU-vastaista propagandaa suoltava media. En ole nationalistinen näissä asioissa, mutta väitän, että Suomen sanoma- ja aikakauslehdet ovat Euroopan laadukkaammasta päästä.
Kun istuu Eurostarissa tulee aina mieleen… eikö voisi rakentaa tunnelia Helsingin ja Tallinnan välille…?
