Tapasin laskujeni mukaan lähes puolet (25) Afrikan unionin ulkoministereistä. Addis Abeban suurlähetystö, YK-kampanjatiimi ja Afrikka- ja Lähi-itäosasto onnistuivat rakentamaan loistavan ohjelman. Signmarkin konsertit ja seminaari yhdistettynä juoksulenkkeihin Haile Gebreselassien ja Million Wolden kanssa kruunasivat reissun. Seuraavassa muutama huomio matkan varrelta:

1. Matka avarsi jälleen kerran. Kun pääsee kunnolla keskustelemaan Afrikan keskeisistä kriiseistä (esim. Sudan, Somalia, Norsunluurannikko, Madagaskar, Tunisia, Egypti) afrikkalaisten kollegojen kanssa, niin omakin ymmärrys tilanteesta kohenee kummasti. Matkan jälkeen on aika paljon helpompi avata suunsa näistä aiheista EU-ulkoministerikokouksessa.

2. Afrikan unionin (AU) asema vahvistuu edelleen. Afrikan yhtenäisyysjärjestön edeltäjän päälle rakennettu AU ottaa entistä enemmän vastuuta muun muassa konfliktien ennaltaehkäisyssä, ratkaisussa ja jälkihoidossa. Konfliktejahan ei mantereelta puutu. YK:lla on 15 rauhanturvaoperaatiota Afrikassa.

Eräs keskeisimmistä kysymyksistä AU:n piirissä on hallinnon rakentaminen. Eri maiden välillä on kiistaa siitä, mihin suuntaan unionia tulisi kehittää – liittovaltio vai valtioiden välinen liitto. Kuulostaako tutulta?

Afrikassa on myös vahvoja organisaatioita, jotka panostavat alueelliseen integraatioon. Alueelliset järjestöt – kuten esim. COMESA, SADC, ECOWAS ja IGAD – ovat mantereen integraation rakennuspilareita. EU:n sisällä ne kuitenkin nähdään vähän integraation esteinäkin. Kyllähän näitä erilaisia alueellisia kuppikuntia on EU:ssakin, esimerkiksi Visegrad, Benelux sekä Pohjoismaat yhdessä Balttien kanssa.

3. Päällimmäisenä puheenaiheena kaikissa tapaamisissa oli Sudanin kansanäänestys. Virallinen lopputulos julkaistaan helmikuun alussa. Toistaiseksi kaikki on mennyt suhteellisen hyvin, mutta nyt se varsinainen työ alkaa. Ensin Pohjoisen ja Etelän pitää sopia muun muassa raja- ja öljykysymykset. Etelässä on öljy, pohjoisessa kulkureitit. Sen jälkeen Etelä-Sudanin (uuden valtion nimeä ei olla muuten vielä julkaistu) on aloitettava valtiollisten instituutioiden rakentaminen. Tilanne tulee olemaan epävakaa vielä kauan. Varsinainen itsenäisyys virallistettaneen YK:ssa syyskuussa. Itsenäisyyspäiväksi valikoitunee 9.7. Tuolloin kansanäänestyksen jälkeinen siirtymäjakso päättyy.

4. Norsunluurannikon poliittinen kriisi, jossa entinen presidentti Gbagbo on kieltäytynyt välituksi tulleen Outtaran tieltä, puhutti myös lähes kaikissa tapaamisissani. Hyvät uutiset: ECOWAS ja AU ovat ottaneet vahvan roolin kriisinvälittämisessä. Tavoitteena välttää aseellinen konflikti. Huonot uutiset: ratkaisu ei ole näköpiirissä. Uhkana maan kahtiajakautuminen ja aseellinen konflikti.

5. Kolmantena keskustelunaiheena oli tietenkin Tunisian jasmiinivallankumous ja Egyptin tilanne. Mielenkiintoisinta oli kuulla Egyptin ulkoministerin näkemys. Hallitushan hajoitettiin 8 tuntia tapaamisemme jälkeen. On liian aikaista sanoa, onko kyseessä Arabimaailman ”Berliinin muurin” sortuminen, mutta jotain suurta on tapahtumassa. Demokratian tukahduttaminen sosiaalisen median aikakautena on entistä vaikeampaa, ja hyvä niin!

6. Viikonlopun aikana keskustelin myös paljon Somaliasta, Eritreasta, Darfurista, Somalimaasta ja Madagaskarista. Päiväntasaaja Guineasta ja Congosta. On muuten mielenkiintoista nähdä, miten Sudanin kahtiajako vaikuttaa mantereen muihin potentiaalisiin rajakiistoihin. Rajathan määriteltiin maiden itsenäistyttyä siirtomaavallasta. Monien mielestä rajat ovat keinotekoiset. Afrikan unioni lähtee siitä, että rajat ovat pysyviä. Eivät ymmärrettävistä syistä halua avata Pandoran lipasta.

Matkan tavoitteena oli myös lobata jäsenyyttä YK-turvaneuvostossa 2013-14. Myös kilpailijamme, Australia ja Luxemburgin ulkoministerit, olivat paikalla. Lobbaus tuotti tulosta. Saimme uusia sitoumuksia. Äänestys on lokakuussa 2012. Matka jatkuu.