Parlamentin käytävät ovat tällä viikolla täynnä suomalaisia ministereitä ja virkamiehiä. Tänään jatkui ministereiden grillaaminen eri valiokunnissa. Vuorossa olivat Tuomioja, Pekkarinen, Huovinen, Korkeaoja, Heinäluoma, Kalliomäki, Luhtanen ja Enestam.
Elmar Brok, Erkki Tuomioja ja kitaristi Mikko Kososen isä.
Osallistuin Tuomiojan ja Pekkarisen kuulemisiin. Eki oli suvereeni. Olen nähnyt monta ministerigrillausta vuosien mittaan. Tuomiojan performanssi oli parhaasta päästä. Osasi asiansa, puhui erinomaista englantia ja heitti sopivasti huumoria väliin. Iloitsin myös siitä, että Tuomioja tuki Itämeristragegiaa osana pohjoista ulottuvuutta.
Pekkarinen oli myös hyvä sisämarkkinavaliokunnassa, paria pientä hapuilua lukuunottamatta. Parhaimmillaan hän oli ilman nuotteja. Pekkarinen puolusti palveludirektiiviä mallikkaasti. Pakettia ei enää avata, mikä on varmaan pettymys kaikille niille, jotka haluaisivat vesittää direktiiviä entisestään.
Aileen McArthy, Mauri Pekkarinen ja Antti Riivari.
Sain tänään myös lahjaksi Suomen puheenjohtajuuskravatin. Se on Stefan Lindforsin suunnittelema. Väri on trendikkään turkoosi. Mielestäni kravatin kuvio muistuttaa pitkälti Osmo Rauhalan kuvataidetta. Pidän siitä.
Helsingin ja Brysselin väliset lennot ovat jatkuvasti täynnä. Olen tapaillut paljon entisiä kollegoita, eli suomalaisia virkamiehiä, jotka vastaavat EU-asioista. Huomaa, että yhteishenki on noussut. Tekemisen meininki on kova.
Suomen puheenjohtajuuskravatti. Tyylikäs.
Illalla poikkean perussäännöstä. Osallistun työillalliselle. Puhujana on Matti Vanhanen. Saan kunnian kuulla Vanhasta kolmannen kerran viikon sisään. Ensin Strasbourgissa, sitten Pietarissa ja nyt täällä Brysselissä.
Viiko on ollut hektinen. Ei ole ehtinyt ajatella loman alkua, vaikka inttitermein on TJ1.
