Kirjassaan The World is Flat Thomas L. Friedman väittää, että maailma on nykyään litteä. Viikonloppuna se tuntui siltä.

Matkustaminen on tänä päivänä suhteellisen helppoa. Paikasta toiseen pääsee nopeasti. Westerly, Rhode Island – Genval Belgia: ovelta ovelle 15 tuntia.

Pikareissu Yhdysvaltoihin meni hyvin. Sebastianin ja Christyn häät olivat hienot. Oli kiva nähdä yliopistokavereita pitkästä aikaa.

Christy ja Sebastian saavat toisensa Atlantin rannalla. Ei hassumpi paikka.

Pariskunta vihittiin morsiamen vanhempien kesäasunnolla Atlantin rannalla. Kaunista.

Ja kuka muuten väittää, että jenkit ovat konservatiiveja. Pappi tuli häihin Tenneseestä poikaystävänsä kanssa. Hienoa.

Sebastian oli paras kaverini opiskeluaikoina. Sain kunnian lukea runon vihkimisen yhteydessä ja pitää puheen illallisten päätteeksi.

Jännitti vähän, mutta meni kai ihan hyvin. Porukat ainakin nauroivat…siis ei runolle.

Säät suosivat. Kävimme Suzannen kanssa parilla pitkällä lenkillä. Oli kiva viettää aikaa ihan vain kahdestaan. Juteltiin, löhöiltiin ja lueskeltiin. Haavin tarttui tuo Friedmanin kirja sekä Al Goren uusin opus ilmastonmuutoksesta. Suosittelen molempia. 

Kaunis pariskunta.

Reissussa oli vain yksi negatiivinen puoli. Oli ikävä lapsia. Olivat kuulemma pärjänneet ihan hyvin ilman meitä…

Rhode Island on kaunis osavaltio. Allekirjoittaneelle kyseessä oli ensimmäinen visiitti New Yorkin pohjoispuolelle.

Tuli jotenkin nostalginen olo. Olen aina ollut jenkkifani. Pidän amerikkalaisesta elämäntavasta ja amerikkalaisista.

Yhdysvaltoja ei pidä paketoida yhteen muottiin. Porukkaa ja osavaltioita on joka lähtöön.

Amerikkalaisia on tietenkin helppo kritisioida. Heitä ei kuitenkaan pidä samaistaa esimerkiksi Bushin hallintoon.

Usein kritiikki on pinnallista, tyyliin ”kaikki amerikkalaiset ovat tyhmiä, syövät hampurilaisia ja juovat cokista”. Ehkä maailman ainoassa suurvallassa on silti jotain vähän enemmän.

Jos ei muuta, niin ainakin hyviä häitä järjestävät.

Päästiin yhteiskuvaan hääparin kanssa.

Laskeuduimme Brysseliin tänään aamulla. Suzanne lähti suoraan töihin. Minä jäin aamupäiväksi kyhnäämään kotipäätteelle.

Hain lapset koulusta. Voi sitä onnellisuuden tunnetta! Naurettiin, halattiin ja huudettiin.

Tänään oli töissä sen verran hiljaista, että otin Oliverin ja Emilien mukaan. He osallistuivat perustuslakivaliokunnan kokoukseen.

Ajoitus oli erinomainen. Käsittelimme tänään meppien äitiys- ja isyyslomaoikeuksia. Puolustin Pohjoismaiden liberaalia mallia. Oliverin välihuudot toivat lisää uskottavuutta. Onkohan eduskunnassa koskaan ollut lapsia mukana valiokuntakokouksessa?