”Aurinkokuningas” Juhani Tamminen on todennut, että urheilu on ”elämysbisnestä”, ala joka tarjoaa kuluttajalleen erilaisia kokemuksia. Tammisen teesi osui naulankantaan viime perjantain Anderlecht-Standaard jalkapallo-ottelussa. Uskomaton kokemus.
Olin saanut Anderlechtin ”teräsvuorelta” Hannu Tihiseltä neljä lippua ilta-otteluun. Kyseessä oli tärkeä peli. Voitto varmistaisi Anderlechtille paikan ensi kauden mestareiden liigassa. Kolmantena Belgian Jupiler-liigassa majaileva Standaard kyttäsi samaa paikkaa.
En ollut aiemmin nähnyt belgialaista liigajalkapalloa livenä. Otimme Ossin, Heikin ja Villen kanssa metron keskustasta. Asemalta seurasimme liilapaitojen virtaa stadionille. Kävimme ostamassa Tihisen pelipaidat. Sulauduimme joukkoon. Belgialaiset jalkapallofanit eivät näytä yhtä uhkaavilta kuin heidän brittiläiset kollegansa. Meilläkään ei ollut tatuointeja, ainakaan näkyvillä.
Stadionin ulkopuolella popsimme perinteisen ”terveelliset” braatwurstit ja päälle joimme oluet. Tunnelma stadionilla oli uskomaton. Lähes 27 000 fania. Meidän paikat oli fanaattisimman katsomon vieressä. Meteli oli hurja.
Ottelu oli alusta loppuun vauhdikas. Alussa Standaard painoi päälle, mutta 15 minuutin jälkeen Anderlecht sai otteen. Andelecht tekikin ensimmäisen maalin. Standaard tasoitti räkämaalilla muutamaa minuuttia myöhemmin. Tauolle mentiin tasalukemin 1-1.
Toisen puoliskon alkuvaiheessa ote oli Anderlechtilla ja se siirtyikin ansaittuun 2-1 johtoon. Ote pysyi Anderlechtilla aina varsinaisen peliajan viimeiselle minuutille saakka. Silloin tuli kylmää vettä niskaan. Stadion hiljeni, kun Standaard tasoitti. Taululla 2-2 lukemat ja peliä jäljellä vain kolmen minuutin lisäajan verran.
Pettyneitä faneja lähti valumaan stadionilta. 92. minuutin kohdalla Anderlechtin ruotsalaisvahvistus Wilhelmsson hankki erinomaisen yksilösuorituksen päätteeksi vapaapotkun rangaistusalueen vasemmalta puolelta. Tihinen nousi puolustajan tontilta tapansa mukaisesti erikoistilanteeseen, vähän samaan tapaan kuin Liverpoolin Sami Hyypiä. 190 senttisenä Tihisen pääpelistä on käyttöä. Vieressäni istunut Ossi heitti herjana, että olisihan se siistiä, jos Hannu tekisi ottelun ratkaisumaalin. Ja olihan se!
Kierteinen vapaapotku kohtasi Hannun pään muiden pelaajien yläpuolella. Komea pusku alanurkkaan ja peli oli selvä. Stadion räjähti. Illan sankari oli leivottu. Tuntuu jotenkin siltä, että tuollaisia urheilukokemuksia ei montaa satu kohdalle.
Pelin jälkeen tapasimme Tihisen pelaajien ja perheiden ravintolassa. Hieno tunnelma. Hannu antoi haastatteluja ranskaksi ja flaamiksi. Selkääntaputtajia riitti. Eikä syyttä. Hannu heitti meidät kotiin pelin jälkeen. Matka sujui yhtä värikkäästi kuin ottelukin…
Tihinen on viime viikkojen aikana ollut siirtohuhujen kohteena. Fanaattisimmat Anderlecht-fanit eivät oikein tahdo ymmärtää, että hän haluaisi vielä pelata jossain muualla Euroopassa. Kävi miten kävi, perjantain ottelua fanit eivät vähään aikaan unohda.
Englannissa sanotaan usein, että ”football is a gentleman’s game played by thugs, whereas rugby is a thug-game played by gentlemen”. Tihinen on tämän väitteen antiteesi: todella huumorintajuinen, fiksu ja mukava kaveri, Suomen Gary Linecker. Ei ihmekään, että hän tulee hyvin toimeen Aki Riihilahden ja Mikael Forssellin kanssa.
Viikonloppu jatkui mukavana myös lauantaina. Eurooppa-Akatemian porukka kävi meillä kylässä. Sen jälkeen lähdimme koko jengin kanssa paikalliseen italialaiseen ravintolaan lounastamaan. Oli mukava nähdä porukkaa taas pitkästä aikaa. Eurooppa-Akatemia oli hieno kokemus ja oli kiva, että saimme kruunattua kurssin Brysselin matkalla.
Illalla Ossi, Kaisa, Ville, Pia ja Vilma tulivat kylään. Oli tarkoitus grillailla ulkona, mutta valitettavasti Brysselin kevät teki meille kepposet. Tuli kyllä grillattua, mutta sade ajoi meidät sisään syömään.
Sunnuntaina otimme rauhallisesti. Löhöiltiin ja leikittiin perheen parissa. Pitää taas kerätä voimia ensi viikon taistoja varten. Katsoin äsken kalenteria. On tulossa vauhdikas viikko. Loppuviikosta olemme koko perheen voimin Suomessa viettämässä Kain synttäreitä ja vappua. En tiedä kummasta Suzanne saa kulttuurisokin…
