Tänään aamulla olin puhumassa ulkoministeriön väen kehityspoliittiisilla neuvottelupäivillä. Päivällä vuorossa oli Suomessa vierailevan Georgian ulkoministeri Gregory Vashadzen tapaaminen työlounaan merkeissä. Tapasimme jo aiemmin lyhyesti Haagin Afganistan-konferenssin yhteydessä. Vashadze on taustaltaan kokenut diplomaatti. Osaaminen ja harkitsevan analyyttinen ote paistoivat läpi.

Keskustelimme Georgian tilanteesta, EU:n ja Georgian suhteista sekä kahdenvälisistä yhteyksistämme. Vashadze totesi 9.4. mielenosoituksista selvityn kunniakkaasti. Sen paremmin hallitus kuin oppositiokaan eivät syyllistyneet ylilyönteihin. Kehotin georgialaisia omasta puolestani vuoropuheluun ja demokraattisten uudistusten jatkamiseen.

Tietenkin Georgian sodan seuraukset ja konfliktin säätely olivat esillä. Vashadze kiitti Suomen roolia Etyj-puheenjohtajana. Suomi on panostanut myös jälleenrakennukseen suunnilleen 3 miljoonaa euroa. Lisäksi 16 suomalaista tarkkailijaa ja asiantuntijaa työskentelee EU:n ja Etyjin tarkkailuoperaatioissa. Vashadze piti tärkeänä Geneven neuvotteluprosessin jatkamista. Olin tästä aivan samaa mieltä. Kyse on pitkästä ja vaikeasta tiestä.

Georgian ulkoministeri Gregory Vashadze vierailulla Suomessa

Georgia pyrkii lähentymään Euroopan unionia. Toukokuussa huippukokouksessa käynnistettävä itäinen kumppanuus on tässä suhteessa keskeinen hanke. Georgialle avautuu mahdollisuus assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksiin sekä viisumihelpotuksiin. EU:n politiikan tavoitteena on tukea maan vakautta ja demokraattista kehitystä. Solmittavat sopimukset ja taloudellinen tuki ovat politiikan keinoja. Totesin Suomen tukevan EU:n ja Georgian suhteiden vahvistamista. Muistutin Vashadzea kuitenkin uudistusten jatkamisen välttämättömyydestä.

Kävimme läpi myös ajankohtaisia kansainvälisiä kysymyksiä. Vaikutelmakseni jäi Vashadzen rakentava pyrkimys hakea yhteyksiä ja yhteistyötä eri osapuolten kanssa. Tapaaminen oli onnistunut ja antoisa. Hänen kanssaan on hyvä jatkaa yhteistyötä.

Mutta nyt globaalipuoleen. Aiheekseni oli aamun ohjelmaan merkitty ”Suomen ulkopolitiikan globaaliagenda”. Alla on ranskalaisilla viivoilla listattuna joitakin huomioita, joita murroksessa olevasta globaaliagendasta, sen haasteista ja Suomen panoksesta esitin.

Mielellään kuulisin blogikommentaattorien mietteitä aiheesta.

1) Haaste globaaliagendalle

Globaaliagendaa on viime aikoina pantu uusiksi.

• Vanhan agendan elementit: turvallisuus ja kehitys
• Ympäristö ja ja ilmastokriisi ovat nyt lyöneet itsensä läpi
• Uusien haasteiden sekä viimeaikaisen finanssi- ja talouskriisin mukana on ensimmäistä kertaa tajuttu uuden globaalin keskinäisriippuvan talouden tarvitsevan uudenlaista taloudellista yhteistyötä ja sääntelyä.
• Jatkettava työtä sen hyväksi, että myös ihmisoikeudet (ja demokratia) lyövät itsensä läpi globaalilla tasolla.

Samalla kun agenda on mennyt uusiksi niin uusia pelureita on tullut neuvottelupöydän ääreen. Tämä haastaa vanhat mallit.

• Niin sanotut BRIC-maat (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) ovat nousseet suurten teollisuusmaiden rinnalle itseoikeutetuiksi osallistujiksi globaaleihin neuvotteluihin.
• ”Etelä” on laajemminminkin nostanut profiiliaan ja edustustaan kansainvälisissä prosesseissa.
• Ei-valtiolliset toimijat kansalaisjärjestöistä terroristijärjestöihin pystyvät aikaisempaa paremmin muokkaamaan kansainvälistä agendaa
• Obaman Yhdysvaltojen ”paluu” multilateralismiin lähes kymmenen vuoden unilateralismin jälkeen on haaste globaalille järjestelmälle
• Myös EU:n poliittisen painoarvon kasvu aiheuttaa muutospaineita

2) Globaalihallinto murroksessa

YK on säilyttänyt asemansa keskeisenä globaalihallinnon foorumina, mutta sen toimintakykyä jäytävät vanhanaikaiset menettelytavat ja koteloituneet kiistat (erityisesti Lähi-itä).

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki (WB) ja Maailman kauppajärjestö (WTO) eli ns. Bretton Woods -instituutiot nousivat keskiöön kansainvälisen finanssi- ja talouskriisin kautta.

• Monet tuntuvat unohtaneen, että nämä järjestöt loivat pohjan maailmantalouden pitkälle ja myönteiselle kehitykselle. Erityisesti pienet maat ovat hyötyneet vapaasta maailmankaupasta ja vaihdettavista valuutoista.
• Kriisi osoitti myös heikkoudet, mm. rajoitetun kyvyn vaikuttaa kansallisilla tasoilla välillä harjoitettuihin epäterveisiin politiikkoihin.
• Reformilla tulee vahvistaa kykyä toimia. Mahdollisen (äänestys)vallan uusjaon tulee tukea tätä tavoitetta.

”G-ometry”

• Nykyiset ”G”-instituutiot eivät heijastele jäsenpohjaltaan tai tehtäviltään nykymaailmaa. Tarvitaan ad hoc järjestelyjä, jotta asiat saadaan hoidettua.

• Pienten valtioiden kannalta uhkana paluu suurvaltojen konserttiin: Suomen kannalta EU:n toimijuuden kehittyminen keskeinen kysymys

Alueelliset järjestöt ovat tarpeellisia.

• Alueelliset järjestöt ovat keskeinen osa globaalihallinnon arkkitehtuuria. Tukevat osaltaan globaaliagendan toimeenpanoa, toisinaan ovat myös keskeisiä pelureita sen muotoilussa (EU).
• Toimivat hyvin Euroopassa (EU, Nato, Etyj)
• Tarvetta erityisesti Afrikassa (mm. rauhanturvaamisessa). Dynamiikkaa tähän suuntaan on olemassa.

3) Suomen globaalipolitiikka

Suomi on aktiivisesti mukana globaalien ongelmien ratkaisussa.

• Työ alkaa kotimaasta, vaikuttaminen globaaleihin ongelmiin vaatii sitä, että omat ratkaisut ovat kestäviä ja sopivat kansanväliseen viitekehykseen. Osana tätä on kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0.7 prosenttiin BKT:stä.
• Tuomme esiin omaa osaamistamme, muun muassa ympäristökysymyksissä ja energiatehokkuuden saralla.
• Vaikuttaminen laajalla agendalla ja yhteistyö monien eri toimijoiden kanssa.
• Nähdään ongelmien kytkennät – esimerkiksi taloudellisen kehityksen ja turvallisuuden kietoutuminen yhteen heikoissa valtiossa. Ilmastonmuutoksen rooli ”ongelma- ja uhkamultiplaattorina”.

Panostamme reformeihin.

Annamme tukea kapasiteetin rakentamiselle.

• Globaalien ongelmien ratkaisu tarkoittaa tehokasta toimintaa ruohonjuuritasolla. Keskeinen vaatimus siis on paikallisen kapasiteetin kehittäminen. Tämä koskee myös kansalaisjärjestöjen asemaa.
• Alueelliset järjestöt voivat olla ensisijaisessa vastuussa alueen maiden tukemisessa (kuten Euroopassa). Tuetaan tälläisen ajattelun ja kapasiteetin kehittämistä – esim. tuki Afrikan unionille.
• Tuetaan kapasiteetin rakentamista myös globaalien kanavien kautta.