Vuonna 2008 meitä keski-ikäisiä lykramiehiä oli vajaat 250. Nyt viivalla oli 1100 kilpailijaa! Enempää ei mahtunut. Monet jäivät Valvatuksen rannalle vilkuttamaan. Ensi vuoden kisaan kannattaa ilmoittautua ajoissa! Miksi tuntui hyvältä? Koska triathlon on Suomessa lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun. Kilpapyörä ja lykra on uusi Harley Davidson ja nahka.

 

Joroisissa oli yli 600 ensikertalaista. Monet heistä kavereita – uusia ja vanhoja tuttuja. Joroisten kisa on klassikko. Tänä vuonna oli kisojen 30-juhlavuosi. Kyseesä on siis puolimatka, eli ensin uidaan 1900 metriä, sitten pyöräillään 90 kilometriä ja lopuksi juostaan vielä puolimaraton, eli 21,1 kilometriä. Kilpailu on iso tapahtuma pienellä, mutta niin kauniilla paikkakunnalla. Koko kylä on mukana talkoissa. Olen ollut mukana monessa kansainvälisessä massakuntoilutapahtumassa Brysselissä, Berliinissä, Tukholmassa, Amsterdamissa, Frankfurtissa, jne. Joroisten järjestelyt olivat maailmanluokkaa, siis kertakaikkisen loistavat! Enkä sano tätä vain siksi, että maalissa sai jopa olutta.

 

Yleisö kannusti taas teiden varsilla innokkaasti. Erityinen kiitos palvelutalon asukkaille, joiden kanssa vilkuttelimme juoksureitin varrella jokaisella kierroksella. Triathlon kisoissa on aina loistava tunnelma. Lähes kaikki kannustavat toisiaan. Toki alfauroksiakin löytyy, mutta harvakseltaan. Omalta osalta kisat menivät erinomaisesti. Ennätys parani peräti 13 minuuttia. Matkaan taittui 4.39’33. Uinti oli tällä kertaa aallokkoinen ja hidas, 36’55. Ensimmäiseen vaihtoon meni 2’58.

 

Sen verran taisi jännittää, että olin aamulla pistänyt triathlonasun päälle väärinpäin. Mitä sitä nyt enää matkan varrella kääntelemään. Urheilupatukka ja geelit vaan pussukoihin vatsan puolelle. Tähän Kaj Kunnas totesi Twitterissä, että hänen isoäidillään oli tapana sanoa – ”Hur man än vänder sig, är rumpan bak”. Klassikko!

 

Pyöräily meni tyydyttävästi 2.24’53, eli 37,5 km/h keskivauhdilla. Tavoittelin 38,5 km/h keskaria, mutta tällä kertaa ei irronnut. En tiedä oliko levykiekko hyvä valinta tuulisiin olosuhteisiin. Tuomarointi toimi loistavasti. Kymmenen moottoripyörätuomaria piti huolen siitä, että pahimmilta peesauksilta vältyttiin. Reilu meininki. Pesaaminen meinaa helpottaa pyöräilyä 20-30 prosenttia, eli enemmän kuin EPO!

 

Toiseen vaihtoon meni 3’45. Pyörätelineiltä kengänvaihtoon oli vähän normaalia pidempi matka, mutta sekin niin uskomattoman hyvin ja selkeästi järjestetty. Hyvä paljasjalka alkuverra ennen juoksua. Juoksu sujuikin sitten aivan usvaisesti. Tiesin, että askellus on kunnossa, mutta en uskonut, että vetäisin puolimaratonin uinnin ja pyöräilyn päälle aikaan 1.31’04, eli 4’20/km. Kyseessä kun on vielä aika hidas juoksureitti. Punttitreenit ja pikajuoksuharjoitteet ovat saaneet askellukseen uutta potkua. Olen nimittäin juossut viikottain vain keskimäärin 25km.

 

Maalissa oli sitten yhtä juhlaa. Ylitin maaliviivan käsikädessä Marko Myllymäen kanssa. Päästiin juttuun 3km ennen maalia ja päätimme vetää homman loppuun kimpassa. Olimme miesten M45-49 sarjassa jaetulla kahdeksannella sijalla. Sarjassamme oli 107 kuntoilijaa. Pronssista jäimme rapiat 7 minuuttia. Maalissa ihminen on alastomimmillaan, siis en nyt tarkoita kirjaimellisesti. Tunteet purkautuvat. Onnen kiljahduksia, halauksia, naurua, ilonkyyneleitä, tunteita isolla T:llä. Näin tälläkin kertaa. Itse puhua pulputtelin mikrofoniin kuin Raimo Häyrinen konsanaan. Ja mikäs siinä, fiilis kun nyt vain oli niin mahtava. Eniten minua ilahdutti, että kaverit ja lähimmäiset suorituivat urakasta kunnialla maaliin.

 

Suuri kiitos järjestäjille, vapaaehtoisille, Joroislaisille, kannustusjoukoille ja kanssakuntoilijoille. Lämpimät onnittelut myös juoksuvalmentajalleni Timo Vuorimaalle, joka voitti heti ensimmäisellä puolikkaallaan SM-kultaa M55-59 sarjassa. Samalla korkea femma ja halaus Antti Hagqvistille, joka on saanut jalon lajimme uuteen nousuun. Triathlonia ei kannatta miettiä pitkänä ja raastavana kestävyyssuorituksena. Se voi myös olla kesäinen 100m uinti järvessä, pyöräily kyläkauppaan ja vaikkapa kavely metsässä. Se on liikkumisen iloa. Monet pelkäävät uintia. Ei kannata pelätä. En minäkään osannut kunnolla uida. Märkäpuku on kaiken avain. Se kelluttaa kuin eteenpäin vievä pelastusliivi. Jos sinua kiinnostaa triathlon, niin käy katsomassa paikallisen triathlonseurasi kotisivuja. Seurat löytyvät Triathlonliiton kotisivuilta.

 

Kaikkialla on hienoja seuroja. Itse olen Helsinki Triathlonin jäsen. Tsekkaa esimerkiksi Heinolan Triathlon, Nastolan Triathlon, Xtri Lahti, Tampereen Triathlonklubi, Triathlon Tema 226, Joroisten Sporttiklubi, Staditriathlon, Karjalan Uimarit 69 Triathlon, HyPy Triathlon Team, jne edelleen. Eli ei muutakuin ensi vuonna mukaan Joroisille tai muihin hienoihin kisoihin ympäri Suomea. Nyt tämä poika lähtee lomille. Oujee.