Nettipäiväkirjasta tuli avoin blogi parisen viikkoa sitten. Lupasin vähän fiilistellä alkutaipaleen kokemuksia. Tältä tuntuu:
Tää on ihan tajuttoman nastaa. Miksi en tehnyt tätä aiemmin?!? Pelkäsin, että se veisi liikaa aikaa. Eikä vie.
Blogikeskustelua seuraa siinä missä sähköpostiakin. Kaikkeen en tietenkään ehdi vastata, mutta se ei ole tarkoituskaan. Kaikki keskustelee kaikkien kanssa. Sana on vapaa.
Keskustelun taso on ollut huikeaa. Paljon mielenkiintoisia näkemyksiä ja terävää analyysia. Aiheita on ollut laidasta laitaan: ilmastonmuutos, energia, porvariyhteistyö, laajentuminen, Nato, lobbaus, Merkel, Pöttering, jne. Keskustelua on käyty kolmella kielellä (suomi, ruotsi ja englanti), mikä on mielestäni hieno asia.
Kommentteja on toistaiseksi noin 150, eli keskiarvo on yli kymmenen kommenttia per merkintä. Loistavaa! Ei olla ihan Unto Hämäläisen blogin luvuissa, mutta ei me kaukana perässä hiihdetä. Ei todellakaan kaukana. Varo Unski, täältä tullaan…
Yhtään kommenttia ei ole tarvinnut sensuroida. Ja sitä paitsi sehän olisi liberaalin hengen vastaista. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
Avoimuus on tuonut lisää lukijoita. Sivujen kävijämäärä on kasvanut parin viikon aikana mukavasti. Nyt meillä on arkipäivisin yli 800 (keskiarvo noin 850) kävijää. Viikonloppuisin kävijöitä on noin 600 per päivä. Viikossa kävijöitä on noin 5000.
Avoimessa blogissa on kuitenkin sisäänrakennettu paradoksi, ainakin bloggaajan näkökulmasta. Se on avoimempi, mutta samalla se tekee kirjoittajasta ehkä ”suljetumman”.
Päiväkirjassa uskaltaa kirjoittaa melkeinpä ihan mitä vaan. On sellainen tunne, että kirjoittaa ikäänkuin verhon takaa, melkeinpä nimettömänä. Näinhän se ei tietenkään ole, mutta siltä se tuntuu. Blogissa tuntee olevansa enemmänkin osa laajempaa keskusteluklubia, tässä tapauksessa eräänlaista EU-foorumia.
Tästä seuraa, että ainakin omassa kirjoittelussa esimerkiksi perheaiheet jäävät vähemmälle. Blogissa ne eivät tunnu yhtä luonnolliselta kuin päiväkirjassa. En tiedä onko tämä ohimenevä tunne.
Muita blogeja seuraavana tulee aina välillä sellainen tunne, että ei uskalla lähteä mukaan keskusteluun, koska se on jo liikkellä. Eli jokaiseen blogiin syntyy ikäänkuin oma piiri. Älä anna syntyä. Mukaan vaan ja täysillä!
Kaikki palaute otetaan nöyrästi vastaan. Mitä olet mieltä? Anna palaa joko nimellä tai nimimerkillä.
PS. Ulkoministeri Tuomioja totesi tänään Aamulehden haastattelussa, että ”Kokoomus on siirtynyt voimakkaasti oikealle. Se on lisäksi siirtynyt oppositiopuolueeksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”. Tekisi mieli vastata, mutta tässä taitaa maltti olla valttia. Palaan asiaan huomenna.
