Valo, aurinko ja lämpö tekevät ihmeitä meille pohjois-eurooppalaisille näin keskellä talvea. Olemme viettäneet Suzannen, Emilien, Jonnen, Karinin, Julianin, Elisan, Jusan ja Anniksen kanssa neljä fantastista päivää Teneriffalla. Taisimme kaikki olla kunnon loman tarpeessa.
Lähetin tavanmukaisen kuittiviestin kavereille heti kun istahdin sunnuntaina altaan ääreen. Viestissä luki: ”Teneriffalla. +25C ja aurinkoista. Poolin lämpötila sama. Olut huomattavasti viileämpää. Terveisin, Alex”.
Ei tullut ihan vähän kirosanoja sisältäviä vastaviestejä. Suomessa oli samaan aikaan pahin lumimyrsky kymmeneen vuoteen… En voi mitään sille, että sisälläni asustelee pikkupiru.
Asumme paikkakunnalla nimeltä Fañabé. Se on Los Christianosin pohjoispuolella. Fañabé on onneksi huomattavasti rauhallisempi kuin Teneriffan pahimmat turistirysät. Alueen rakennukset ovat uusia ja hyvällä maulla tehtyjä. Kun kävelee ravintoloiden ohi ei ole tarjoilijoita viiden metrin välein tunkemassa ruokalistoja käteen. Saa olla rauhassa.
Olemme upouudessa hotellissa, jonka omistaa ruotsalainen matkailuyritys. Hotelli on perheille suunnattu. Koko konsepti on loistava…siis siitäkin riippumatta, että paikka on täynnä ruotsalaisia… Lapsille on ohjelmaa koko ajan. Kaikki lasten ateriat ovat ilmaisia. Kun vanhemmat illastavat niin lapset osallistuvat erilaisiin leikkeihin. Kun vielä on parhaat kaverit mukana, ei perhelomaa voi paremmin viettää.
Alussa vitsailimme, että emme poistu hotellilta koko viikon aikana. Olemme kuitenkin sortuneet golfaamaan ja shoppailemaan, kävimme rannalla ja illalla menemme serkkuni Hannin luo vuorille grillaamaan.
Kirsi julkaisi tänään EVA-raportin nuorten työuupumuksesta. Vaikka työuupumuksesta ei ainakaan tällä viikolla ole tietoakaan, niin aihe on todella tärkeä. Se koskettaa meitä kaikkia työnarkomaaneja, jotka yritämme tasapainoilla perheen, kavereiden, kunnon ja työn kanssa. Ei se helppoa ole ja aina vaan uskotellaan, että kyllä me onnistutaan. Pitäisi mukamas olla hyvä kaikessa… Taitaa olla toiveajattelua. Aion lukea raportin.
Sain myös luettua Pirkko Saision Punaisen Erokirjan. Pidän Saisiosta näyttelijänä ja voin helposti yhtyä hänen liberaaliin arvomaailmaansa. Hänen kirjoitustyylinsä ei kuitenkaan oikein vetoa minuun. Vaikka sivut ovat täynnä hienoja kuvauksia, en pääse niihin käsiksi. Tulee jotenkin hätäinen tunne, jonkinlainen pakkomielle, että kirja on pakko selata nopeasti läpi. No, vika on varmaan minussa. Eiväthän Finlandia-palkinnon saajat voi aina kaikkia miellyttää.
Tänä vuonna olisin kuitenkin valinnut Juha Itkosen esikoisromaanin Myöhempien aikojen pyhiä, joka on loistava kertomus kahden amerikkalaisen mormoninuorukaisen elämästä Suomen maaseudulla. Ehkä se viehätti myös siksi, että kävin itse baptistiyliopistoa Yhdysvalloissa. Yhtäläisyyksiä on paljon.
Viime vuoden voittaja, Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, oli myös hieno kirja, vaikka ei se Kjell Westön Lang mikään huono kilpailija ollutkaan. Varmasti on niin, että joka maassa kehutaan aina oman kirjallisuuden tasoa, mutta silti on pakko sanoa, että suomalainen kirjallisuus on kyllä harvinaisen laadukasta. On myös hienoa, että meillä on niin monipuolinen kirjallinen tarjonta molemmilla kotimaisilla kielillä.
Parhaillaan luen Juice Leskisen elämänkertaa. Se on mielestäni hauska. Täynnä huumoria, itseironiaa, pottuilua ja elämänviisauksia. Juicea parhaimmillaan. Jokaisesta luvusta voisi tehdä hitin.
En malttanut olla käymättä hotellin business centerissä, josta pääsee nettiin. Vastailin muutamiin sähköposteihin ja selasin lehdet ja tietenkin STT:n kotisivut. Valtiopäivien avaus oli luonnollisesti otsikoissa. Myös Kokoomuksen tilaa pohdittiin ryhmävaalin jälkeen.
Useat tahot ovat kysyneet mielipidettäni sekä ryhmä- että puheenjohtajavaaleista. Minusta olisi aika koppavaa lähteä mukaan tähän keskusteluun vajaan kuukauden vanha jäsenkirja taskussa. Omat vahvuuteni ovat EU-politiikassa ja siihen aion vastaisuudessakin panostaa täysillä. Toivon, että voin omalta osaltani olla hyödyksi Kokoomukselle ja Suomelle nimenomaan EU-asioissa.
Kun ilmoitin EU-vaaliehdokkuudestani tammikuun alussa korostin, että tulin Kokoomuksen jäseneksi mielenkiintoisena aikana. Vitsailin viime viikolla Villen, Benin ja Jarin kanssa, ettei sen nyt ihan näin mielenkiintoista olisi tarvinnut olla…
