Helsingissä järjestettiin eilen upea cleantech-seminaari . Paikalla olivat ”kaikki”. Puhuin tilaisuudessa Euroopan unionin roolista cleantechin edistämisessä.
Aloitin muistuttamalla, että cleantech ei ole muoti-ilmiö. Oikein ymmärrettynä se on osa välttämätöntä teollisuuden rakennemuutosta. Kestävän kehityksen vaatimukset luovat sekä markkinavetoista uutta kysyntää että julkisen vallan uutta sääntelyä. Näin syntyvä prosessi tuottaa tarpeen luoda uutta ja luopua vanhasta. Tämä asetelma on onneksi Suomessa ymmärretty hyvin.
Cleantechin luomasta kasvupotentiaalista voi luetella loputtoman listan lukuja. Cleantechin maailmanmarkkinat ovat arvoltaan noin 2000 miljardia euroa, ja alan liikevaihto on Suomessakin vuosittain jo ainakin 25 miljardia euroa. Markkinat kasvavat globaalisti noin seitsemän prosentin vuosivauhtia, ja Suomessa liikevaihto kasvaa jo noin 15 % vuodessa. Suomi on jo nyt cleantech-suurvalta: osuutemme maailman cleantech-markkinoista on yli kaksinkertainen BKT-osuuteemme nähden. Euroopassa cleantechin osuus taloudesta on ohittanut jo ainakin teräs-, lääke- ja autoteollisuuden. Ja mikä parasta, cleantechin kasvuprosentit ovat ainakin toistaiseksi välittyneet lähes sellaisenaan työllisyyden kasvuun. Cleantech näyttää olevan myös vähemmän suhdanneherkkä kuin useimmat muut toimialat.
Esitin alustuksessani viisi tapaa, joilla EU voi edistää cleantechiä:
1. EU:n tulee luoda realistiset ilmastotavoitteet, jotka tuottavat markkinalähtöisiä kannustimia cleantech-innovaatioille. Uusi päästövähennystavoite synnyttää merkittäviä investointeja kaikilla päästöjä aiheuttavilla sektoreilla. Se luo kysyntää uusille ratkaisuille, joissa Suomella voi olla tarvittavaa osaamista ja teknologiaa. Päästötavoite vauhdittaa myös muuta cleantech-kysyntää, lisää energiansäästöä, parantaa ilmanlaatua ja vähentää energian tuontiriippuvuutta. Suomella on merkittävää potentiaalia erityisesti bioenergian sekä resurssi- ja energiatehokkuuden alalla.
2. EU:n tulee luoda kannusteet kestäviin investointeihin käyttäen täysimääräisesti hyväksi EU 2020 ?strategiaa, joka tukee nimenomaan älykästä ja energiatehokasta kasvua. Erityisen tärkeää on panna toimeen innovaatiounioni ja ekoinnovointia koskeva toimintasuunnitelma. EU voi kannustaa investointeja useilla puiteohjelmilla, joiden yhteenlaskettu potentiaali on ”reilusti suurempi kuin Sotshin olympialaisten budjetti” niin kuin yleisöstä hauskasti todettiin.
3. EU:n tulee luoda monivuotisia rahoituslähteitä, joilla käytetään täysimääräisesti hyväksi unionin synergioita ja mittakaavaetuja. Rahoituksen saatavuus on erityisen tärkeää pk-yrityksille. Suurin osa riskipääomasta tulee Euroopassakin edelleen yksityiseltä sektorilta mutta pienyritysten on vaikea saada rahoitusta ekoinnovointiin, jossa liiketoiminnallinen riski on suuri. Ekoinnovoinnin vauhdittamiseen tarvitaan siis myös julkista rahoitusta. Yhdysvalloissa ja Kiinassa riskisijoitukset cleantechiin ovat moninkertaistuneet lyhyessä ajassa. EU:n erityisvahvuus on Horisontti 2020 ?puiteohjelman tarjoama rahoitus.
4. EU:n tulee vähentää säädösympäristöä koskevaa epävarmuutta, joka vaikuttaa sekä kysyntään että tarjontaan. EU-lainsäädännön tulee luoda vahvoja ja vakaita kannustimia ekoinnovoinnille ja riittävästi ennustettavuutta sijoittajille. Kaikkea sääntelyä tulee seuloa cleantech-näkökulmasta. Näin voidaan luoda ekoinnovointia edistävä, yhtenäinen lainsäädäntökehys. Tulee nimetä mahdolliset puutteet, ottaa käyttöön uusia sääntöjä ja tarkistaa nykyisiä. EU:n ympäristölainsäädäntö on perinteisesti ollut yksi tärkeimmistä tavoista edistää ekoinnovointia ja kehittää vahvaa eurooppalaista teollisuutta sellaisilla aloilla kuin vesi, ilmansaasteet, jätehuolto, kierrätys ja ilmastonmuutoksen hillitseminen. Sääntelyllä voidaan myös ohjata tutkimus- ja kehittämistoimia ja vaikuttaa teknologian muutosvauhtiin.
5. EU:n tulee kannustaa cleantechin suosimiseen julkisissa hankinnoissa, jotka muodostavat 17% alueen BKT:stä. Cleantechin edistäminen julkisissa hankinnoissa onnistuu parhaiten kannustavien esimerkkien kautta. Suomi on näyttänyt hyvää esimerkki hyväksyessään viime kesänä periaatepäätöksen, joka sitouttaa valtion ja kunnat merkittävästi edistämään cleantech-ratkaisuja. Suomen julkisissa hankinnoissa käytetään jatkossa noin 350 miljoonaa euroa vuosittain uusiin cleantech-ratkaisuihin.
Odotan innostuneena maaliskuun Eurooppa-neuvostoa, joka toivottavasti kirjaa ainakin osan toiveistani koko Eurooppaa sitoviksi tavoitteiksi.
