Blogissa ollut taas pitkä tauko, pahoittelut siitä. Alla vieraskynäni tämän päivän Helsingin Sanomista, siinä ajatuksia näin Eurooppa-neuvoston alla. Arvostaisin näkemyksiänne. Nyt lentokentälle, ja kohti Brysseliä.
Vieraskynä Helsingin Sanomissa 28.6.2012
Eurokriisi vaatii eurooppalaista ratkaisua
Velkaelvytyksen kaltainen nopea tie kasvun edistämiseksi ei ole velkaantuneessa Euroopassa realistista.
Eurooppa-neuvosto kokoontuu tänään käsittelemään euroalueen kriisiä. Näitä eurooppalaisia päämieskokouksia on pidetty finanssikriisin alkamisesta eli kesästä 2008 lähtien jo 30 kertaa. Eurooppa-neuvostosta on tullut eräänlainen kriisinhallinnan johtokeskus.
Median ja markkinoiden ennakko-odotukset Eurooppa-neuvoston ratkaisuista ovat välillä kasvaneet epärealistisen suuriksi. Tämän vuoksi kokouksia on yleensä seurannut pettymys. Nyt arviot ovat muuttuneet realistisemmiksi. Ymmärretään, että kriisin hoitamiseen ei ole yhtä yksinkertaista ratkaisua.
Tämänpäiväisessä kokouksessa EU:lla on kolme palloa yhtaikaa ilmassa: kriisimaiden ? etenkin Kreikan, Kyproksen ja Espanjan ? tilanne, talouskasvun ja työllisyyden tukeminen sekä EU:n ja euroalueen vahvistaminen tulevaisuutta varten. Lyhyen ja pitkän aikavälin toimien erottaminen on tärkeää.
Kriisin keskellä on hyvä muistaa, miksi olemme mukana tässä vuosia kestäneessä kriisinhallinnassa. Suomessa on laaja yhteisymmärrys siitä, että euro on meille hyvä asia. Euro on tuonut vakautta Suomen suhdanneherkkään talouteen ja lujittanut siteitä EU:n sisämarkkinoilla, jonne suuntautuu yli puolet Suomen viennistä. Euron purkautuminen tai kutistuminen ei palvelisi meitä.
Meidän on mietittävä, mitä olemme valmiit tekemään euroalueen puolustamiseksi. On helppo sanoa, mitä emme halua: pysyvää tulojensiirtoa jäsenmaiden välillä ja velkojen yhteisvastuullisuutta. Sellainen ei olisi reilua tilanteessa, jossa osa euromaista on hoitanut talouttaan hyvin ja osa erittäin huonosti. Se ei myöskään kannustaisi kriisimaita hoitamaan talouttaan paremmin.
Näiden torjuvien kantojen hokeminen ei kuitenkaan yksin riitä. Meillä pitää olla oma uskottava näkemys siitä, miten euroalueesta luodaan entistä kestävämpi.
Kriisimaiden ongelmien mittakaava ja syyt ovat täysin erilaiset. Kreikka kärsii holtittomasta velkaantumisesta, veronkierrosta ja tehottomasta hallinnosta. Espanjan julkinen velka oli ennen kriisiä Suomen tasolla, mutta sen taakkana ovat kiinteistökupla ja oletettua heikommat pankit. Kyproksen finanssisektori ja muu talous ovat puolestaan kiinteästi yhteydessä Kreikkaan.
Eurooppa-neuvoston tunnelmaa parantaa se, että Kreikka on saanut uuden Eurooppaan sitoutuneen hallituksen. Sillä on luonnollisesti edessään samat taloudelliset ja sisäpoliittiset haasteet kuin edeltäjillään. Sitoutuminen EU:n ja IMF:n kanssa neuvoteltuun talouden uudistamisohjelmaan on Kreikan ainoa tie kohti parempaa.
Jämäkämmällä yhteisellä talousvalvonnalla Kreikan kaltainen kehitys ei olisi ollut mahdollista. Siksi on hyvä, että kriisin seurauksena talouskuria on tiukennettu niin, että se estää kestämättömän velkaantumisen. Tämä kuri on nyt ankkuroitu vahvasti lainsäädäntöön ja sakkoihin.
Espanjan ja Italian tuoreet hallitukset ovat pyrkineet uudistamaan maitaan parantaakseen kilpailukykyään. Ne ovat vapauttaneet taloutta ja supistaneet budjettivajetta. Uudistukset näkyvät pitkällä aikavälillä myös markkinoiden luottamuksessa maiden selviämiseen ilman EU:n täysimittaisia lainapaketteja. Nyt niiden markkinoilta ottaman velan hinta on erittäin korkea.
Talouskasvun raiteelle palaaminen on Euroopalle olennaista. Siinä auttavat parhaiten jäsenmaiden tekemät rakenteelliset uudistukset kilpailukyvyn parantamiseksi, EU:n sisämarkkinoiden syventäminen ja vapaakaupan edistäminen kumppaniemme kanssa. Eurooppa-neuvoston alaisuudessa valmisteltu ”kasvupaketti” ? EU-budjetin suuntaaminen kasvun tukemiseen ja Euroopan investointipankin resurssien vahvistaminen ? voi myös olla hyödyllinen lisä.
Toimenpiteet talouskasvun tukemiseksi ovat käynnissä, mutta ne vievät aikansa. Kriisi ei syntynyt hetkessä, joten sen korjaaminenkaan ei voi tapahtua yhdessä yössä. Velkaelvytyksen kaltainen nopea, helppo tie kasvulukujen parantamiseksi ei ole velkaantuneessa nyky-Euroopassa realistista. Varoittavat esimerkit ovat hyvin tunnettuja.
EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta keskustellaan Eurooppa-neuvostossa Herman Van Rompuyn raportin pohjalta. Raportti käsittelee neljää kokonaisuutta: rahoitusjärjestelmän vakauttamista, valtioiden velkaantumisen haltuunottoa, pitkän aikavälin kasvupolitiikkaa ja euroalueen hallintoa.
Raportti on hyvä pohja loppuvuoden työlle. Lyhyellä aikavälillä konkreettisin osa raporttia koskee rahoitusjärjestelmää, pankkeja. ”Pankkiunioniin” sisältyisi kolme osaa: pankkivalvonta, kriisinhallintakehikko ja talletussuoja. Järjestys on tässä tärkeä.
Euroopassa pankkivalvonta on tukeutunut kansallisiin valvojiin, Suomessa Finanssivalvontaan. Suuret pankit eivät kuitenkaan toimi vain yhdessä jäsenmaassa. Ei riitä, että oma konttori on kunnossa, jos pankki voi kaatua naapurimaan kupruihin. Tässä on kysymys EU:n perusajatuksesta: jos haasteet ylittävät kansalliset rajat, niitä on paras hoitaa yhdessä.
Eurooppalaiset pankit, jotka ovat EU:n kannalta ”liian suuria kaatumaan”, tarvitsevat ympärilleen eurooppalaista infrastruktuuria. On aika edetä eurooppalaisen pankkivalvonnan rakentamisessa.
Vaikeuksiin joutuneiden, koko Euroopan rahoitusmarkkinoille olennaisten pankkien ongelmat on tulevaisuudessa pystyttävä ratkaisemaan ilman veronmaksajien kukkarolla käymistä. Mikäli saamme rakennettua tiukan ja läpinäkyvän eurooppalaisen pankkivalvontajärjestelmän, voitaisiin harkita myös eurooppalaista pankkikriisien ratkaisujärjestelmää. Se perustuisi pankkien itsensä keräämään rahastoon. Eurooppalainen talletussuoja voisi toimia samalla logiikalla.
Eurooppalaiset ongelmat tarvitsevat eurooppalaisia ratkaisuja. Suomen hallituksen tehtävä on varmistaa, että ratkaisut löydetään ja että ne vastaavat Suomen ja suomalaisten etuja. Kaiken vastustaminen olisi tehokkain tapa ampua itseämme jalkaan.
Kirjoittaja on Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri.