Sain eilen illalla hyviä uutisia Cathy Ashtonilta New Yorkista. YK:n yleiskokous oli juuri hyväksynyt täysistunnossaan päätöslauselman EU:n osallistumisesta YK:n yleiskokoukseen.

Äänestystulos on kiistaton: 180 ääntä puolesta, ei yhtään ääntä vastaan, ja kaksi pidättäytyi äänestämästä. Tulos on ennakoitua parempi. Neuvotteluprosessi oli pitkä ja hankala. YK:ssa on vaikea saada uudistuksia läpi. Keskeisin ongelma liittyi YK:n rakenteeseen valtioiden välisenä järjestönä. Jotkin YK-jäsenmaat tulkitsivat, että EU saisi valtiolle kuuluviksi katsottuja oikeuksia. Lopullista tulosta pohjustikin pitkään tehty kova työ unionin aseman selvittämiseksi epäröivien maaryhmien suuntaan. Ashtonin henkilökohtainen panos viime metreillä oli ratkaiseva ? hän neuvotteli ja voitti. Tulos on hyvä esimerkki EU:n kyvystä saada tuloksia aikaan, kunhan rivit ovat suorassa ja päämäärä on yhteinen.   

Kyse on isosta askelesta Lissabonin sopimuksen ajan EU:lle. Nyt EU:lla on kyky neuvotella itsenäisesti YK:ssa isojen jäsenmaiden rinnalla. EU:n edustajilla on puheoikeus muiden rinnalla. Täysipainoinen osallistuminen ja toiminta YK:n yleiskokouksessa on ylipäätään mahdollista. 

Laakereilla ei voi alkaa kuitenkaan levätä. On tärkeätä, että asia ratkaistiin, jotta voimme keskittyä itse pihviin eli sisältökysymyksiin. EU:lla on käsissään YK-areenalla kaksi selkeää haastetta, joihin tulee vastata. Ensiksi on löydettävä yhteinen sävel – myös pysyttävä siinä – suurissa kysymyksissä: esimerkiksi miten suhtautua Lähi-itä-paketin uuteen elementtiin, Fatahin ja Hamasin sovintoon. Lisäksi on näytettävä, että EU pystyy edistämään YK:n tavoitteita kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien saralla. 

Mitä sinä olet mieltä EU:n roolista YK:ssa? Miten sitä voisi parhaiten kehittää?