Aikamoinen EU-huippukokous takana. Rahoituskehysneuvottelut kestivät torstain ja perjantain. Välillä oli bilateraaleja, taukoja ja odottelua. Yhteensä on tullut oltua jalkeilla 38 tuntia. Rutistus kannatti: sopu Euroopan unionin rahoituskehyksistä tuleville seitsemälle vuodelle saatiin aikaiseksi, ja voimme Suomessa olla tyytyväisiä lopputulokseen. Valtioneuvoston tiedote lopputuloksesta löytyy täältä ja Eurooppa-neuvoston yhteenveto tuloksesta taas täältä.
Kohta kotimatkalle, mutta tässä nopeasti muutama pointti lopputuloksesta.
Uuden rahoituskehyksen kokonaistasoksi vahvistettiin 997 miljardia euroa, mikä on runsaat 20 miljardia vähemmän kuin kuluvan kauden taso. Euroopan unioni pienensi ensimmäisen kerran historiassaan budjettiaan. Se on hyvä merkki unionin yhteistyökyvystä ja tarkoittaa, että kaikki jäsenmaat pystyvät tinkimään omasta edustaan taloudellisesti tiukkoina aikoina.
Suomen nettomaksu on kasvanut viime vuosina, ja nyt saimme taitettua kasvun. Seuraavan seitsenvuotiskauden nettomaksu on hyvin lähellä viime vuosien tasoa. Se on myös hyvin lähellä suunnilleen yhtä vauraiden Itävallan ja Tanskan nettomaksua. Nykykaudella olemme 7.-8. suurin nettomaksaja, ja sijalukumme säilynee samana. Esimerkiksi Saksa, Ruotsi ja Hollanti ovat selvästi Suomea suurempia nettomaksajia. Kun esimerkiksi vuonna 2011 maksoimme EU-jäsenyydestä 123 euroa per henkilö, asettunee summa tulevalla kaudella keskimäärin 105-110 euroon.
Etukäteen Suomessa oltiin eniten huolissaan maatalouden tuista, ja tavoitteenamme olikin säilyttää nykyisenkaltainen taso. Suorat maataloustuet vähenevät hieman, mutta meille edellisempi maaseudun kehittämisrahoitus pysyy nykyisellä tasollaan. Maaseudun kehittämiseen käytetään EU-budjetissa entistä vähemmän rahaa, mutta Suomen osuus tuosta potista kasvoi. Hieno juttu, että pystymme turvaamaan jatkossakin kotimaisen ruoan pöydissämme.
Suomi jäi hieman yksin pohjoisen ja harvaanasuttujen alueiden tuen kanssa, sillä muut tuesta hyötyvät maat eivät hakeneet ehdotetulle tasolle korotusta. Sitkeä työ kuitenkin tuotti kohtuullisen tuloksen, vaikka tuki laskeekin nykyisestä 35 eurosta 30 euroon. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan summa olisi kuitenkin laskenut huomattavasti enemmän.
Hyvä juttu on myös se, että tutkimukseen ja kehitysrahoihin tulee selvä lisäys, 27 miljardia euroa, mikä tarkoittaa yli 50 prosenttia nykyiseen verrattuna. Myös opiskelijoille tarkoitetun Erasmus-vaihtoohjelman rahoitus kasvaa. Näitä rahoja voivat hakea kaikki suomalaiset opiskelijat ja tutkimuslaitokset, ja on pitkälle meistä itsestämme kiinni, kuinka korkeaksi saantomme nousee. Ei kuitenkaan kannata tuijottaa vain maksetun ja saadun rahan suhdetta, vaan pitää muistaa, että tutkimukseen satsatut rahat vaikuttavat suoraan kilpailukykyymme.
Brysselissä oli mukana hieno tiimi, joka laski valvotuista tunneista huolimatta tarkasti ja nopeasti, mitä mikäkin vaihtoehto Suomelle tarkoitti – kiitos mahtavasta työstä. Nyt koneeseen ja nokka kohti Suomea. Taidamme kaikki ansaita rentouttavan viikonlopun.
